Pages

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Nalleja

2 kommenttia
Tiistaina oli vapaapäivä töistä, ja jotain kivaa piti keksiä. Suuntasinkin Berliinin päärautatieasemalle, jossa on esillä mun lemppareita, eli Buddy Beareja. Ihkuja nallukoita on asemalla ilmaiseksi nähtävänä 144 kappaletta vielä 14.4. asti. Tässä muutamia poimintoja nalleista:


Kuuban nalle oli hauska sikareineen kaikkineen:


Suomen esityksestä en vakuuttunut, aika plääh:


Vaikea arvata, mistä tämä nalle tulee...


Mites tuo kiinan karhu.. Nalle Puh?


Muutama pelottavampi tapaus:


Yksi hienoimmista on El Salvadorista:

lauantai 27. helmikuuta 2010

Sunrise, sunset

0 kommenttia
Berlin, Montag, 22.02.10, 06.30 Uhr



Berlin, Freitag, 26.02.10, 17.09 Uhr

torstai 18. helmikuuta 2010

Kulturellimpi keskiviikko

2 kommenttia
Eilen puuhailtiinkin sitten vähän jotain erilaista. Töiden jälkeen suunnattiin iHeartBerlin-blogin vinkin perusteella 2 Agenten taidegalleriaan, jossa on vielä hetken aikaa esillä Phobia-niminen näyttely. Kuvissa esiintyi ainakin hämähäkki-, lintu- ja sienipelkoja. Taulut olivat mielestäni todella hienoja ja jos omistaisin oman kodin, jota voisi huolella sisustaa, niin olisin vaikka saattanut yhden printin ostaakin. Eniten miellytti metsäpelko. Harmitti vain, että näyttelyssä oli esillä vain kahdeksan kuvaa. Olisi ollut mukava nähdä enemmänkin tämän tyylistä taidetta.


Taiteilun jälkeen päästiinkin sitten syömähommiin. Tällä kertaa valittiin nälän siirtäjäksi italialainen ravintola Pas' Qua (Auguststr. 92). Tarjoilija suositteli meille talon lasagnea, joka on kuulema heidän spesialitteettejään. Onneksi saatavana oli myös lohiversio, joten minäkin sain annoksen ihanan rasvaista ja täyteläistä lasagnea. Paikkana Pas' Qua oli viihtyisä ja taustalla soi Frank Sinatra-tyyppinen musiikki, mikä sopi hyvin ravintolan meininkiin ja loi leppoisan tunnelman.


Illalla mentiin Cinemaxx-teatteriin katsomaan Berlinalen puitteissa lyhytelokuvia. Näytöksessä esitettiin viisi elokuvaa, joista kaksi tuli Ruotsista (Tussilago ja Unplay) ja muut Romaniasta (Colivia), Etelä-Afrikasta (The Tunnel) ja Belgiasta (Venus vs me). Kovin suuria odotuksia minulla ei ennen näytöstä ollut, sillä liput oli tosiaan hankittu ihan summamutikassa ("kuhan nyt jonkun esityksen kävisi katsomassa, kun tällainen festivaali täällä nyt sattuu olemaan.."). Yllätyin kuitenkin erittäin postiivisesti elokuvien tasosta. Varsinkin romanialainen Colivia oli hauska. Jos ei olisi loppuviikolle niin paljon ohjelmaa, niin olisi voinut mennä katsomaan lisääkin elokuvia.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ber-ber-berlinale

0 kommenttia
Berlinale sitä, berlinale tätä. Muusta täällä päin ei ole viikkoon puhuttukaan ja homma jatkuu tämän viikon sunnuntaihin asti. Kyseessä on siis Berliinin kansainväliset filmifestivaalit, jotka järjestetään tänä vuonna 60. kertaa. Ilmeisesti Berlinale on aika iso juttu ihan maailmanlaajuisesti, mutta jostain syystä en ole kuullut kyseisistä kemuista ennen kuin parisen kuukautta sitten.


Puolentoista viikon ajan täällä eletään sellaisessa Hollywood-huumassa. Ainakin Renee Zellweger on paikanpäällä ja jos oikein käsitin, niin Leonardo DiCaprionkin piti tulla, mutta ei se sit tullutkaan. Ja elokuvaturistejahan täällä riittää, huhhuh - tai ainakin siltä se tuntuu, kun itse asuu tässä festivaalialueella, en tiedä mikä tilanne on muualla kaupungissa. Mietin, että itselle tulisi mieletön ahdistus siitä, että pitää päivittäin päästä katsomaan ne tietyt elokuvat ja entä jos ei saakaan lippuja ja kaikki se jonoissa odottaminen ja muu. Onneksi ei niin paljoa kiinnosta (eikä töiltä olisi aikaakaan).

Mutta piti kuitenkin sen verran osallistua, että ostettiin liput huomisillalle yhteen näytökseen. Päästään katsomaan viittä eri maista tulevaa lyhytelokuvaa. Otettiin nuo liput ihan sumiksessa, kun lippuluukukulla oli sen verran häslinkiä ja meidän toivoma näytös jo loppuunmyyty, että pyydettiin vaan jotkut liput. Ihan mielenkiinnolla odotan, että minkälainen elämys sieltä on tulossa.. Raporttia seuraa. On täällä esillä pari suomalaistakin elokuvaa: toinen oli nimeltään Paha perhe (Bad family) ja toinen lyhytelokuva nimeltään Älä kuiskaa ystävän suuhun.


Yksi päivä oltiin muuten menossa ruokaostoksille ja kun tuo festarikeskus tosiaan sattuu olemaan tässä nurkilla, niin päästiin todistamaan, kun joukko ihmisiä ja papazzeja oli kytiksessä jonkun rakennuksen sivuovella. Minä tietysti heti kiinnostuin, että ketähän julkkista ne sieltä odottaa ja vaadin, että mekin jäädään katsomaan tilanteen kehittymistä. Viidessä minuutissa kyllästyin, kun ainoat jotka ovesta kulki, oli turvamiehet. Plääh. Ja eikun kauppaan, se siitä paprazzeilusta.

torstai 11. helmikuuta 2010

Viikonloppu Frankfurtissa, part 3

2 kommenttia
Sunnuntaina pääsimme taas nauttimaan runsaasta hotelliaamiaisesta, jonka jälkeen pitikin jo checkautua hotellista ulos. Keli oli edelleen harmaa, muttei kuitenkaan satanut. Niinpä päätimme suunnata Main Towerille. Sisäänpääsymaksu näköalatasanteelle (joka on noin 200 metrin korkeudessa) maksaa 5e, mikä mielestäni on kuhtuullinen hinta. Täällä Berliinissä esimerkiksi sisäänpääsy TV-torniin taitaa olla kympin. Sumu haittasi vähän näkyvyyttä, mutta ihan jees oli katsella kaupunkia lintuperspektiivistä. Yllätyin miten vähän ahdisti olla noin ylhäällä. Yleensä en mene lähellekään kaiteita, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa.



Maisemien jälkeen käytiin herkuttelemassa Häagen-Dazs -kahvilassa. Näitä on Berliinissäkin monta, mutta ei ole ikinä tullut käytyä. Se virhe täytyy korjata, oli niin herkullinen tuo belgialainen vohveli kinuskikastikkeen ja vanilijajäden kera. Hintaa tosin 7,50 :o


Mitkään perinteiset museot ei tässä vaiheessa kiinnostaneet, mutta jossain haluttiin kuitenkin käydä. Niinpä päädyttiin Explora-museoon, jossa esitellään optisia illuusioita ja interaktiivista taidetta (hologrammeja, 3d-kuvia ja niin edelleen). Sisäänpääsy oli aika huimat 12e/aikuinen, mutta "museo" oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Monet kuvat oli netistä tai kirjoista tuttuja, mutta ei haitannut. Etenkin hologrammit ja 3D-kuvat olivat hämmästyttäviä. (Nyt jos jollain sattuu olemaan 3D-lasit kotona, niin vinkkinä, että tuo kuva toimii myös näin tietokoneenruudulta katsottuna:) Mehän saatiin pitää ne museossa annetut lasit, jee.)


Nähtävää riitti 3 tai 4 kerroksen verran ja loppuvaiheessa aivot alkoi olla aika sykkyrällä. Muutamia älypelejäkin löytyi vieraiden väkerrettäväksi ja oli huippu tunne, kun sain muutamasta palikasta rakennettua kuusi sakaraisen tähden. Jipii!


Vähän kyllä ihmetytti, että koko perheelle suunnatussa museossa oli esillä niin paljon paljaita 3D-tissejä. Mutta viihtyypähän perheen isätkin sitten hyvin.


Ennen junalle menoa käytiin toki vielä haukkaamassa palasta. Päädytin Chicago Meatpackers-nimiseen ravintolaan, jossa nimestäkin päätellen oli ameriikan herkkuja tarjolla. Sisustukseen oli panostettu, oli sellaista juna/rautatieaiheista ja esimerkiksi ravintolasalin yllä kiersi kaksi minijunaa ympäriinsä.


Sitten olikin aika syöksyä ihan oikeaan junaan. Tai aluksi kyllä vähän jännitti oltiinko sittenkään oikeassa junassa, kun ei tullut mitään kuulutuksia missään välissä matkaa. Jossain vaiheessa oltiin Hannoverissa ja vähän alkoi tuntumaan, että nyt mennään kyllä väärään suuntaan. Mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti superkylmään Berliiniin. Home sweet home.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Viikonloppu Frankfurtissa, part 2

0 kommenttia
Lauantaipäivä Frankfurtissa käynnistyi mahtipontisella hotelliaamiaisella. Pelkästään erilaisia myslejä oli varmaan parikymmentä erilaista laatua tarjolla. Ja aamupalan sai halutessaan kulauttaa alas Sektillä, aika öky :)

Wikitravelin vinkkejä seurattiin myös lauantaina ja suunnattiin heti aluksi Main-joen toiselle puolelle museokadun (Schaumainkai) varteen, jossa ilmeisesti joka lauantai on kirpputorihässäkät käynnissä. Mukavahan tuolla oli ihmetellä rojun määrää.


Joenrannasta käveltiin taas toiselle puolelle yhdelle Frankfurtin kuuluisimmista nähtävyyksistä, eli Römerbergille. Kyseisellä aukiolla on rakennuksia 1300-luvulta alkaen mm. Frankfurtin kaupungintalo ja kirkkoja. (Rakennukset tuhoutuivat ilmeisesti aika pahoin sodan aikaan, mutta on kunnostettu sittemmin alkuperäisen näköisiksi. Huijausta?)

Sitten vuorossa oli kaupungin ostoskatu Zeil. Onneksi täältä Berliinistä löytyy kaikki samat liikkeet kuin sieltäkin, niin ei tarvinnut kuluttaa aikaa shoppailuun. Lähinnä ihmeteltiin MyZeil-kauppakeskuksen arkkitehtuuria.

Jälleen Wikitravelin ohjeistamana halusin käydä katselemassa miltä Bergerstrasse näyttää. Wikitravel nimittäin kehui, että ko. kadulta löytää kivoja kahviloita ja putiikkeja ja muutenkin kivaa tunnelmaa. Ihan jees katu oli, muttei nyt mitään kovin erikoista noin kokonaisuudessaan. En oikein tiedä mitä putiikkeja siellä sitten on, minä en tainnut nähdä kovin montaa.


Mentiin kuitekin randomilla Toffis-nimiseen kahvila-bistroon ja siellä söin varmaan elämäni parhaan juustokakun (itsetehtyä/hausgemacht). Muuten varmaan aika perinteinen kaakku, mutta päälle oli vielä leivottu marenkikerros. Oli todella mehevä ja makea. Ai että!


Illansuussa palailtiin hotellille. Minä kävin oikein hieronnassa ja kyllähän siellä selässä kaikennäköisiä möykkyjä oli. Mukavasti rentoutti, ehkä vähän liikaakin, kun loppuilta meni sitten jonkinlmoisessa pöpperössä. Illastaa haluttiin Schweizer Strassella, koska siellä tuntui
sijaitsevan monta hyvää ravintolaa. Ensin yritettiin saksalaista sapuskaa tarjoavaan ravintolaan, mutta se oli aivan täynnä plus ruokalistalla ei ollu mitään muuta tarjolla kuin lihaa tai makkaroita (=ei mitään mulle) niin lähdettiin sitten etsiskelemään jotain mukavan oloista paikkaa lähistöltä. Ihan sattumalta, jostain sivukadun varresta sitten bongattiin Coq au Vin-niminen ranskalainen ravintola, joka ulkoapäin vaikutti tunnelmalliselta (noi niiden kotisivut näyttää kyllä ihan kaameilta :D). Ei olisi voinut olla kyllä enempi nappivalinta! Sattui niin onnellisesti, että juuri ja juuri mahduttiin täpötäyteen pieneen ravintolaan. Mutta ruoka oli todella hyvää ja mielestäni aika kohtuullisen hintaista: kolmen ruokalajin menu maksoi 23e.

Alkupalaksi otettiin rucolasalaattia vuohenjuustoleipäsillä. Pääruokana minulla oli sitten lohta ja kumppani otti kukkoa punaviinikastikkeessa. Jälkkäriksi valitsimme molemmat suklaamoussea. Omaan makuuni mousse oli vähän liian tummaa, mutta hyvin upposi silti. Jätti kyllä erittäin hyvän mielen tuo paikka :) Siihen olikin sitten hyvä päättä lauantaipäivä ja siirtyä hotellinsänkyyn vähän latautumaan.


maanantai 8. helmikuuta 2010

Viikonloppu Frankfurtissa, part 1

0 kommenttia
Pääsin vähän irrottautumaan arjesta, kun vietimme viime viikolopun Frankfurt am Mainissa. Sää ei kyllä suosinut millään tavalla, oli harmaata ja sateista, mutta oli kiva ottaa kerrankin rennosti ja vieläpä uudessa ympäristössä.Lomaa suunnitellessa vertailimme lentämisen ja junalla matkustamisen hintoja ja matkustusaikoja. Päädyimme köröttelemään Frankfurttiin junalla, sillä lentäminen olisi maksanut jotakuinkin saman verran ja kaikkien lentämiseen liittyvien ruljanssien kanssa myös matkustusaika olisi ollut aikalailla sama kuin junan kanssa. Nyt kun mentiin junalla, niin säästyttiin siltä säätämiseltä, mikä lentämiseen liittyy ja lisäksi oltiin ekologisia!

Päätökseen vaikutti varmasti myös se, että hotellimme oli ihan rautatieaseman vieressä. Oli kyllä loistava sijainti kaikin puolin. Tärkeimmät nähtävyydet sijaitsivat kävelmatkan päässä ja toisaalta kulkuyhteydet kauemmas oli näppärästi heti käden ulottuvilla.

Saavuimme Frankfurttiin yhden aikaan iltapäivällä perjantaina ja hotelliin asettumisen jälkeen rynnättiin lounaalle. Heti hotellin tuntumassa oli intialainen Gaylord-ravintola, joka valikoitui paikaksemme (tuon nimen takia?). Sitten vähän käveltiin ja tsekkailtiin aluetta. Pian kuitenkin piti jo mennä hotellille huilimaan. Hyvä, että oltiin heti alkuunsa päätetty, että otetaan viikonloppu ihan rennosti, eikä juoksennella nähtävyydeltä toiselle väsyneinä ja kiukkuisina. Koko viikonlopun aikana ei oikeastaan tehty mitään sellaista, mitä ei oikeasti jaksettu.


Hyödynsimme illansuussa hotellin saunaosastoa ja uima-allasta. Tosin sauna ei ollut ihan napakymppi, vaikka sitä mainostettiinkin kovin temillä "Finnische Sauna". Huvitti jo heti pukuhuoneessa, kun seinään oli kiinnitetty A4-kokoinen ohjeistus saunomisen riskeistä ja vaaroista (harmi, kun en muistanut ottaa kuvaa!). Etenkin varoittelu siitä, että saunassa lämpötila voi nousta JOPA 70 asteeseen pisti naurattamaan. Ei siellä saunassa tosiaan mitään löylyjä saanut, vaikka yritettiinkin kovin vettä kiukaalle viskoa. Ei vaan ollut niin kuuma kiuas, että siitä mitään löylyjä olisi lähtenyt. Hymyilytti myös se, että saunassa oli hälytyspainike hätätilanteita varten.. Onko tuollaisia Suomessa?

No, altaassa oli mukava lillua ja rentoutumisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja syömään. Wikitravelsissa oli mainittu afrikkalainen ravintola, joka sattuikin sijaitsemaan aika lähellä hotellia, sinne siis. Im Herzen Afrikas oli kyllä mahtava valinta! Ruoka oli hyvää ja harvemmin sitä pääsee syömään patjoilla löhöten ja sellaisessa puumajassa, jonne pitää kiivetä tikapuita pitkin. Ruoka syötiin käsin tuollaisten lettujen avulla. Jännä kokemus myös tuo käsillä syöminen. Pitänee etsiä myös täältä Berliinistä afrikkalainen ravintola. Jos joku siis tietää hyvän afrikkalaisen ravintolan Berliinistä, niin vinkit ovat erittäin tervetulleita!


Loppuilta kuluikin sitten yhdellä maailman tunnetuimmista teknoklubeista, eli Cocoonissa. Paikan sisustus on kyllä vailla vertaa, vaikka näistä kuvista ei siitä nyt mitään välity. Käymisen arvoinen paikka, vaikkei musa kympillä nappaisikaan.



Tällainen oli siis elämäni ensimmäinen päivä Frankfurtissa. Lähitulevaisuudessa luvassa vielä tarinaa Frankfurtissa vietetyistä lauantaista ja sunnuntaista...

torstai 4. helmikuuta 2010

Sunny Sunday, vol.2

0 kommenttia
Edellisestä Sunny Sundaysta näyttää kuluneen nelisen kuukautta, joten olihan sen auringon aika jälleen näyttäytyä. Onhan noita aurinkoisia päiviä varmaan ollut tässä välissä, mutta itseltä on fiilistely jäänyt työkiireiden ym. takia väliin. Viime sunnuntain auringonpaisetta tunnelmoin sitten senkin edestä.

Aurinkoinen päivä alkoi kunnon aamulenkillä kotoa Prenzl'bergiin. Olimme nimittäin menossa kamujen kanssa Schwarze Pumpe -kuppilaan (Choriner str. 76) brunssille.


Mustan pumpun sunnuntaibrunssilla oli hintaa 4,50e ja se sisälsi ainakin sämpylöitä, juustoja ja leikkeleitä, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, munakasta, makkaraa ja jugurttia lisäkkeineen. Kelpo aamiainen oli ja miljöö kivan leppoisa. Paikkaan kannattaa kyllä ehdottomasti tehdä varaus, sillä ravintola on aika pieni ja toisaalta ilmeisen suosittu.


Ruokailun jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen luontomuseoon (Museum für Naturkunde, Invalidenstr. 43), jossa oli viimeistä päivää näytillä Tiefsee-niminen vaihtuvanäyttely, joka kiinnosti kovin.


Ennen kun päästiin pällistelemään syvän meren otuksia, oli vastassa mm. dinoja, virtahepoja, jotain sarvipäitä ja kiviä.


Itse Tiefsee-näyttely oli pettymys, sillä kaikki tekstit olivat vain saksaksi. Siinä jäi sitten näyttelyyn ja eliöihin tutustuminen vähän vajaaksi, kun ei tajunnut mistään mitään. Tämä osa museosta oli myös aika täynnä, joten alkoi sekin sitten ahdistamaan, kun ihmiset tuuppi ja oli kaiken mielenkiintoisen (eli niiden olioiden) edessä. Pari kuvaa sain nappastua, mutta en tosiaan tiedä, että minkälaisia otuksia kyseessä on.


Ihan mielenkiintoinen museo oli tämäkin kaikenkaikkiaan, mutta suosittelisin vai sellaisille, joita tuollaiset täytetyt eläimet tai dinosaurusten luurangot kiinnostaa. Olen huomannut, ettei mitkään näiden miljoonakaupunkien luontomuseoista vedä vertojaan Keski-Suomen luontomuseolle, joka ehkä on pienempi, mutta paljon hienommin ja tunnelmallisemmin toteutettu. Olen käynyt nyt Lontoon, Barcelonan ja Berliinin luontomuseoissa ja niissä kaikissa on vähän sellainen laitosmainen fiilis, kun eläimet pönöttää kuolleina ja täytettyinä valkoista seinää vasten. Keski-Suomen luontomuseossa on panostettu kokonaisuuteen ja luotu hienoja aidontuntuisia dioramoja, joissa eläimet on sijoitettu puiden ja sammalten tai lumen keskelle. Homma on ihan eritasolla, kun näissä isoissa museoissa. Eli jos hyvään luontomuseoon haluaa, niin silloin suosittelen suunnaksi Jyväskylää! :)

Loppun vielä nalle Berliiniin päärautatieasemalta. Jatkaa hyvin tätä eläinteemaa :)