To do

Sää on ollut koko viikonlopun sateinen ja sumuinen. Pysyn siis hyvillä mielin neljän seinän sisällä edelleen. Kuitenkin aloin tässä jo pohtimaan, että mitä äksöniä sitä keksisi seuraavalle kerralle, kun vapaata aikaa olisi ja ulkona ei kelin takia viitsi hengailla. Luonnollisesti kaikenlaista olisi kaupungissa tarjolla. Tässä lyhyt lista jutuista, jotka houkuttelee:

- Yoko Onon Das Gift -näyttely Houch of Venisonissa (13.11. asti)
- On Street -valokuvanäyttely C/O Berlinissä (9.1.2011 asti)
- Mamo Falafelin Falafel im Brot
- aivan uuteen kauppakonseptiin tutustuminen Kochhaus Schönebergissä (ehkä ostan sieltä tarvikkeet hienoa koti-illallista varten)
- löytöjen tekeminen Nachtkonsum-kirpparilla vähän ennen puoltayötä (seuraavan kerran 30.10.)






Tässäpä muuten joitakin vinkkejä Berliiniin suuntaaville matkaajille tai kaupunkiin vasta muuttaneille, jotka miettivät mitä tehdä, missä, milloin ja mihin hintaan:

Berliinin menoista on kattavasti tietoa ainakin näissä kaupunkilehdissä: Tip, Zitty ja Prinz. Myös englanninkielisestä Exberlineristä voi tutkailla menovihjeitä. Löytyvät siis kaikki lehtikioskien lisäksi netistä.

Berliinissä on tarjolla myös paljon ilmaista tekemistä. Näitä voi bongailla Gratis in Berlin -sivustolta.

Klubien tarjonnasta tietoa saa esimerkiksi Resident Advisorsista.

Itse selailen myös välillä Spotted by Locals, Berlin Unlike ja Qype -sivustoja, joissa on arvosteluja ja ylipäänsä tietoa berliiniläisistä ravintoloista, kahviloista, kaupoista ja ties mistä.

Ei täältä pitäjästä kyllä tekeminen ihan heti lopu! Sen jos minkä tässä reilussa vuodessa olen oppinut :)

HBD

Kuluneella viikolla täytin vuosia. Olin iloinen, kun niin monet muisti ja sain lahjojakin! :)



Pöllö-jutut on jostain syystä ollu nyt mun suosikkeja (Hello Kittyn lisäksi). Tämän työkaveri oli huomioinut ja lahjoitti tuollasen kivan pöllö-kaulakorun.



Tää on ihana (sydämiä tähän)! Johan Potma ja Mateo Dineen maalaavat tuollaisia hauskoja ja suloisia örkkimörkkejä. Kannattaa käydä vierailemassa tyyppien galleriassa Zozovillessä (Mainzer Str. 12) tai katsastaa sunnuntaisin Boxhagener Platzin kirpparilla taitelijoiden koju. A4-kokoisia julisteita/vedoksia/miksiniitänytsanois saa mukaan 5 eurolla.

Kirpparisunnuntai

Viihdyn kirpputoreilla. Tykkään vaeltaa kojulta toiselle ja katsella tarjontaa. Olen kuitenkin tosi huono ostamaan ikinä mitään, varsinkaan vaatteita. Olenkin keskittynyt lähinnä bongailemaan kiinnostavia kirjoja tai kivoja laukkuja ja koruja..

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Nowkoelln Flowmarkt kirpparilla, joka järjestetään joka kuun kolmantena sunnuntaina Maybachuferilla. Paikka oli turhan ahtaasti rakennettu, mutta muuten oikein kiva. Harmikseni en kuitenkaan saanut lupaa kuvailla kiinnostavimpia kojuja, joissa paikalliset tekijät myivät omia luomuksiaan. Rakastuin erääseen pöllölaukkuun, mutta periaatteessa en sellaista laukkua tarvitsisi, kun samantyylinen kangaskassi löytyy kaapista. Laukku jäi sinne, vähän harmittaa jo :/



Kotiinpäin kävellessämme satuttiin vielä toiselle kirppikselle Graefestrassen Kiezissä. Tämäkin oli kiva pikku kirppari, mutta ilmeisesti järjestetään vain pari kertaa vuodessa.



Nowkoellnistä ostin 50 sentillä Grimmin veljesten satukirjan, josta pääsen opettelemaan saksan kielen Präteritum aikamuotoa, jota käytetään oikeastaan vain uutisissa ja saduissa. Graefestrasselta puolestaan mukaan tarttui saksankielinen omaelämänkerrallinen romaani, Fucking Berlin. Kirja kertoo berliiniläisestä opiskelijatytöstä, joka rahoitaa opinnot prostitutiolla. Mielenkiintoinen aihe.

Berlin Failstifal

Tämä viikko Berliinissä on ollut käynnissä Berlin Music Week, joka huipentui nyt viikonloppuna Berlin Festivaliin. Tai ainakin yritti huipentua. Järjestelyt taisivat ontua perjantaina ja niinpä järjestäjät poliisin kehoituksesta sulkivat festarit muutamaa tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus. Ilmeisesti pelättiin tämän kesän Love Paraden uusintaa. Itse en tilannetta nähnyt kovinkaan pahana ja olin tosi harmissani, kun sulkemisen takia en nyt päässyt nyt näkemään Fatboy Slimiä, jota olin odottanut aivan innoissani. Illan aikana olin tankannut itseni täyteen energiajuomaa, jotta jaksaisin valvoa ja tanssia keikan alusta loppuun, eli jonnekin aamu viiteen.. Ja sitten kävi näin :( Ihan hyvä, että mulla oli lippu vain perjantaille, koska nyt lauantaina turvallisuussyistä festarit kestää vain klo 23 asti. Ois harmittanu maksaa täysi hinta vajaista kemuista.

Onneksi näin kuitenkin Robynin ja Fever Rayn. Erityisesti ilahduin Robynista, koska en ole missään vaiheessa oikein artistia fanittanut, vaikka joistakin kappaleista olen ihan tykkäillyt. Robynin keikka oli vaan niin energinen, että menisin vaikka heti naisen keikalle uudestaan. Robynin tyyli on myös tosi persoonallinen ja lavasäteilyä löytyi. Dancehall-kuvioitakin veti tyylikkäästi. Kameraa en viittinyt ottaa festareille mukaan, mutta laitanpa tähän pari kappaletta Robynin uusimmalta levyltä, jos joku ei vielä ole tutustunut. Hyvää poppia:

Vuosi Berliinissä

Aikamoista. Sellanen juttu, että täällä Berliinissä on tullut asuttua nyt vuosi. Ei todellakaan voi muuta todeta, kun että aika menee niiiin nopeasti!


Toisaalta on vuodessa paljon ehtinytkin. Virastokiemuroita, byrokratiaa, kaavakkeiden täyttöä, alkeellista saksaa, vastaukseksi lisää kaavakkeita täytettäväksi. Muutama turhautumisen ja harmituksen aiheuttama kyynel.


Myös viisi työpaikkaa alle vuoden sisällä. Uusien asioiden opettelua ja oppimista. Kielitaidon ja kokemusten karttumista.


Parasta tietysti uudet tuttavuudet ja kaverit, sunnuntaiset brunssit, tunnelmalliset kahvilat, viihtyisät pikkubaarit, klubit, puistot, pyöräily ympäri kaupunkia, ulkona syöminen, rento ilmapiiri (virastojen ulkopuolella :P), kansainvälisyys ja eri kulttuurit.


Berliiniin oli helppo kotiutua. Kulttuuri ei eroa niin paljon suomalaisesta. Metrossa ja bussissa möllötetään ihan yhtä yrmeän näköisenä. Toisaalta oli kiva huomata, että täällä naapuria tervehditään aina ja small talkiakin ilmenee. Ja vaikka Berliini on miljoonakaupunki, niin kovin rauhallinen ja vihreä sellainen.


Toki arkea se elämä täälläkin on. Työt vievät suurimman osan ajasta, ja kun tulee kotiin, on olevinaan sen verran "kaputt", että jää neljän seinän sisään öhöttämään. Välillä tuntee huonoa omatuntoa siitä, koska asuu tällaisessa paikassa, jossa tekemistä olisi enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään.


Aiemmin olen ollut varsin innokas paikallisen kielen suhteen ja yrittänyt kommunikoida parhaani mukaan. Jostain syystä kuitenkin nyt on menossa sellainen kausi, että saksan kieli ottaa niin sanotusti kupoliin. Ehkä se johtuu siitä, että kun täällä on tosiaan ollut jo sen vuoden, niin olettaa, että pitäisi osata kieltä paremmin. Se turhauttaa niin vietävästi, kun tuntee itsensä avuttomaksi ja tyhmäksi, kun ei pysty ilmaisemaan itseään riittävästi. Ja kun ei ymmärrä, mitä toiset sanoo, varsinkin jos puhuvat jollain murteella. Aina ei vaan jaksa olla aktiivinen, opetella sanoja ja keskittyä seuraamaan esim. teeveetä kielitaidon parantamiseksi.



Mutta on tämä silti niin jänskää ja kivaa asua täällä, etten mistään hinnasta vaihtaisi pois. Enkä oikeastaan voi sanoa, että missään vaiheessa olisin katunut päätöstä tänne muuttamisesta, vaikka alussa olikin hankalaa virasto+kaavake+saksankieli-yhdistelmän kanssa.


Tässä postauksessa on kuvia viime sunnuntain kävelyltä F'hain-Kreuzberg-Neukölln-akselilta. Käytiin mm. RAW-Flohmarkt kirppiksellä (Revalerstr. 99).

Das macht spaß!

Volkspark Humboldthain

Mitä ihmettä?! Mihin se kesä meni? En ehtinyt toteuttaa puoliakaan kesäsuunnitelmista. En käynyt ulkoilmaleffassa, en ehtinyt Frida Kahlo-näyttelyyn, en paljon mitään. Eikä puistoissakaan ehtinyt hengailemaan. Kurjaa. Toivottavasti ensi kesänä on paremmat kelit ja enemmän aikaa!

Käytiin viime sunnuntaina Volkspark Humboldthainissa, koska aimmin ei tosiaan ehditty. Näin syksystä puistot eivät kyllä enää ole parhaimmillaan, mutta tässäpä vinkkiä sitten ensi keväälle ja kesälle. Humboldthainista löytyy ihanalta tuoksuva ruusupuutarha sekä toisen maailmansodan aikainen tuhottu ilmantorjuntatorni (Falkturm), joka nyt toimii näköalatasanteena. Kohtalaiset näkymät, tosin ärsyttävän metallihäkin takaa.





Lisätietoja ja historiaa voi lueksella esimerkiksi Wikipediasta ja Berliner Unterweltenistä.