Vuosi Berliinissä

Aikamoista. Sellanen juttu, että täällä Berliinissä on tullut asuttua nyt vuosi. Ei todellakaan voi muuta todeta, kun että aika menee niiiin nopeasti!


Toisaalta on vuodessa paljon ehtinytkin. Virastokiemuroita, byrokratiaa, kaavakkeiden täyttöä, alkeellista saksaa, vastaukseksi lisää kaavakkeita täytettäväksi. Muutama turhautumisen ja harmituksen aiheuttama kyynel.


Myös viisi työpaikkaa alle vuoden sisällä. Uusien asioiden opettelua ja oppimista. Kielitaidon ja kokemusten karttumista.


Parasta tietysti uudet tuttavuudet ja kaverit, sunnuntaiset brunssit, tunnelmalliset kahvilat, viihtyisät pikkubaarit, klubit, puistot, pyöräily ympäri kaupunkia, ulkona syöminen, rento ilmapiiri (virastojen ulkopuolella :P), kansainvälisyys ja eri kulttuurit.


Berliiniin oli helppo kotiutua. Kulttuuri ei eroa niin paljon suomalaisesta. Metrossa ja bussissa möllötetään ihan yhtä yrmeän näköisenä. Toisaalta oli kiva huomata, että täällä naapuria tervehditään aina ja small talkiakin ilmenee. Ja vaikka Berliini on miljoonakaupunki, niin kovin rauhallinen ja vihreä sellainen.


Toki arkea se elämä täälläkin on. Työt vievät suurimman osan ajasta, ja kun tulee kotiin, on olevinaan sen verran "kaputt", että jää neljän seinän sisään öhöttämään. Välillä tuntee huonoa omatuntoa siitä, koska asuu tällaisessa paikassa, jossa tekemistä olisi enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään.


Aiemmin olen ollut varsin innokas paikallisen kielen suhteen ja yrittänyt kommunikoida parhaani mukaan. Jostain syystä kuitenkin nyt on menossa sellainen kausi, että saksan kieli ottaa niin sanotusti kupoliin. Ehkä se johtuu siitä, että kun täällä on tosiaan ollut jo sen vuoden, niin olettaa, että pitäisi osata kieltä paremmin. Se turhauttaa niin vietävästi, kun tuntee itsensä avuttomaksi ja tyhmäksi, kun ei pysty ilmaisemaan itseään riittävästi. Ja kun ei ymmärrä, mitä toiset sanoo, varsinkin jos puhuvat jollain murteella. Aina ei vaan jaksa olla aktiivinen, opetella sanoja ja keskittyä seuraamaan esim. teeveetä kielitaidon parantamiseksi.



Mutta on tämä silti niin jänskää ja kivaa asua täällä, etten mistään hinnasta vaihtaisi pois. Enkä oikeastaan voi sanoa, että missään vaiheessa olisin katunut päätöstä tänne muuttamisesta, vaikka alussa olikin hankalaa virasto+kaavake+saksankieli-yhdistelmän kanssa.


Tässä postauksessa on kuvia viime sunnuntain kävelyltä F'hain-Kreuzberg-Neukölln-akselilta. Käytiin mm. RAW-Flohmarkt kirppiksellä (Revalerstr. 99).

Das macht spaß!