Sunnuntaikävelyllä

Yksi parhaista asioista vapaapäivänä on ottaa ja lähteä kunnon kävelylenkille. Matkanvarrella on yleensä aina jotain uutta, hauskaa, pysähtymisen tai kuvaamisen arvoista.

Vuosi Berliinissä

Aikamoista. Sellanen juttu, että täällä Berliinissä on tullut asuttua nyt vuosi. Ei todellakaan voi muuta todeta, kun että aika menee niiiin nopeasti!


Toisaalta on vuodessa paljon ehtinytkin. Virastokiemuroita, byrokratiaa, kaavakkeiden täyttöä, alkeellista saksaa, vastaukseksi lisää kaavakkeita täytettäväksi. Muutama turhautumisen ja harmituksen aiheuttama kyynel.


Myös viisi työpaikkaa alle vuoden sisällä. Uusien asioiden opettelua ja oppimista. Kielitaidon ja kokemusten karttumista.


Parasta tietysti uudet tuttavuudet ja kaverit, sunnuntaiset brunssit, tunnelmalliset kahvilat, viihtyisät pikkubaarit, klubit, puistot, pyöräily ympäri kaupunkia, ulkona syöminen, rento ilmapiiri (virastojen ulkopuolella :P), kansainvälisyys ja eri kulttuurit.


Berliiniin oli helppo kotiutua. Kulttuuri ei eroa niin paljon suomalaisesta. Metrossa ja bussissa möllötetään ihan yhtä yrmeän näköisenä. Toisaalta oli kiva huomata, että täällä naapuria tervehditään aina ja small talkiakin ilmenee. Ja vaikka Berliini on miljoonakaupunki, niin kovin rauhallinen ja vihreä sellainen.


Toki arkea se elämä täälläkin on. Työt vievät suurimman osan ajasta, ja kun tulee kotiin, on olevinaan sen verran "kaputt", että jää neljän seinän sisään öhöttämään. Välillä tuntee huonoa omatuntoa siitä, koska asuu tällaisessa paikassa, jossa tekemistä olisi enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään.


Aiemmin olen ollut varsin innokas paikallisen kielen suhteen ja yrittänyt kommunikoida parhaani mukaan. Jostain syystä kuitenkin nyt on menossa sellainen kausi, että saksan kieli ottaa niin sanotusti kupoliin. Ehkä se johtuu siitä, että kun täällä on tosiaan ollut jo sen vuoden, niin olettaa, että pitäisi osata kieltä paremmin. Se turhauttaa niin vietävästi, kun tuntee itsensä avuttomaksi ja tyhmäksi, kun ei pysty ilmaisemaan itseään riittävästi. Ja kun ei ymmärrä, mitä toiset sanoo, varsinkin jos puhuvat jollain murteella. Aina ei vaan jaksa olla aktiivinen, opetella sanoja ja keskittyä seuraamaan esim. teeveetä kielitaidon parantamiseksi.



Mutta on tämä silti niin jänskää ja kivaa asua täällä, etten mistään hinnasta vaihtaisi pois. Enkä oikeastaan voi sanoa, että missään vaiheessa olisin katunut päätöstä tänne muuttamisesta, vaikka alussa olikin hankalaa virasto+kaavake+saksankieli-yhdistelmän kanssa.


Tässä postauksessa on kuvia viime sunnuntain kävelyltä F'hain-Kreuzberg-Neukölln-akselilta. Käytiin mm. RAW-Flohmarkt kirppiksellä (Revalerstr. 99).

Das macht spaß!

Around F'hain

Eilen vietettiin aikaa Friedrichshainissa. Tykkään kaupunginosan rennosta ilmapiiristä ja katutaiteesta, jota näkee jokapuolella.

Kesä ja Berliini ne yhteen soppii

Vanhat työt päättyi keskiviikkona. Konkreettisimmat muistot ovat palovammasta syntynyt arpi vasemmassa ranteessa ja hieno kukkakimmpu, jonka sain läksiäisissäni. Uudet freelancer-hommat alkoi jo heti torstaina. Niissä on vielä vähän opettelemista ja vakuutuksen puolesta paperisäätöä.


Täällä Berliinissä on nyt todella helteistä (ilmeisesti Suomessakin tarkenee) ja öisin on aika hankala saada nukutuksi hyvin, kun on niin kokovartalohiki, ettei järkeä. Ollaan nautittu kuitenkin kesäkeleistä ja pyörälty paljon, nähty jopa jotain uusia alueita ja käyty parissa uudessa ravintolassakin.



Perjantai-iltana testattiin Kreuzbergin Mariannenplazilla sijaitseva 3 Schwestern. Paikka vaikutti tosi lupaavalta (valkoiset pöytäliinat..), mutta palvelu oli ihmeen hidasta (ei oltu ainoita, jotka noin ajatteli, osa lähti pois, kun tarjoilijaa ei kuulunut tilausta ottamaan). Ruoka oli hyvää (otin Käsespätzleä, sillä ei voi ikinä mennä vikaan), etenkin yllätyksenä tullut alkupalaleipä, tuoreen ruohosipulilevitteen ja itujen kanssa. Mutta tosiaan kokonaisuutena vähän pettymys.


Lauantaina käytiin kreikkalaisessa Taverna Athenessa (Tempelhofer Ufer 12). Tällä kertaa taas paikka ei vaikuttanut ihan niin lupaavalta (muovisia tuoleja ja muutenkin halvannäköinen sisustus), mutta haluttiin jotain uutta, ja kreikkalainen oli jotain, mitä ei niin useasti tule syötyä. Ja ai että oli kyllä niin hyvää grilli-kana-kasvis-keihäs-hässäkkä, että voisin mennä heti uudestaan. Kustanti viinilasillisen ja pienen vesipullon kera n. 12e ja alkuun sai salaatin, leipää ja yllätys ouzo shotin :)


Nyt taidetaankin suunnta sunnutaibrunssille ja sitten puistoon. Kesä!

Juhlintaa juhannuksen ja jalkapallon merkeissä

Juhannus kului täällä Berliinissä pääosin töissä, mutta onneksi ehti myös hieman rentoutumaan ystävien seurassa. Perjantai-ilta kului leppoisasti mölkkyä Hasenheiden puistossa pelaten. Mölkky on kyllä todella hauska peli! Lauantai-iltanakin oli puistokeli ja grillailimme isolla porukalla Mauerparkissa.


Tänään sunnuntaina kävimme ensin brunssilla yliopiston ravintolassa, Cum Laudessa (Universitätstr. 4). Paikka valittiin ihan Tip-lehdestä saadun etukupongin perusteella, koska lipukkeella saatiin kaksi brunssia yhden hinnalla (8,90e). Cum Laude oli kivan tuntuinen, klassisesti sisustettu paikka, mutta brunssin antimet ei valitettavasti olleet mitään suurenmoisia makuelämyksiä herkkusienikeittoa lukuunottamatta.


Oli mahtava ilma ja päätettiin lähteä seuraamaan Saksan jalkapallomaajoukkueen edesottamuskia Englantia vastaan Neuköllnin kaupunginosaan. Siellä ei nimittäin ole turhan paljon tullut liikuttua, ja aina on mukava tutustua uusiin paikkoihin. Jokaiseen berliiniläiseen kuppilaan on kyhätty oma kisakatsomonsa, joten tässä kaupungissa kyllä riittää terasseja, joilta kisoja seurata.


Hyvin sujuneen pelin jälkeen siirrettiin nälkää Pizza a Pezzissä (Nansenstr. 2). Herkullinen pizzaslice kustantaa 2e. Nautitaan toki Bionaden kanssa.


Kaduilta bongattua:

Toisessa maassa

Kuva Brunnenstrasselta:


"Tämä talo sijaitsi aiemmin toisessa maassa". On se vaan ihan hullu ajatus, että aiemmin tämä maa ja tämä koko kaupunki oli kahtia jaettu.

I feel so funny...

F'hainissa sijaitsevan Michelberger-hotellin valokyltti saa kyllä aina hymyilemään. Teksti taitaa vaihtua muutaman kuukauden välein. Kun näin kyltin ensimmäisen kerran, siinä luki: "I know I am ugly but I glow at night".

Vielä viime kuussa teksti oli tällainen:


Ja tilanne nyt: (I feel so funny... is this real life?)


TYKKÄÄN!


Berliinissä kaikki on mahdollista :)

Muutto Berliiniin - osa 3/3: työn etsintää

Viimeisessä muutto Berliiniin osassa kerron vähän työn etsinnästäni. Alotin työn haun itse asiassa jo Suomessa. Kävin työkkärin Eures-pisteessä kyselemässä neuvoja ja selailemassa heidän infomappejaan. Asiakaspalvelija kertoi aika suoraan, että työllistymistilanne Berliinissä on huono, eikä liikoja kannattanut alkeellisella kielitaidolla odottaa. Ilmoitukset siivous-, tiskaus- ja muista kielitaidottomille soveltuvista töistä löytyisi parhaiten paikanpäältä liikkeitten ikkunoista (ja näin myös on). Sain kuitenkin Eures-pisteestä muutamia nettiosotteita, joiden kautta selailin Berliinin työpaikkailmoituksia.


Lähettelin hakemuksia ja ansioluetteloani mm. ravintoloihin ja hostelleihin, mutta mistään en saanut vastausta. Hakemuksia kirjoitellessa kannattaa huomioida Saksan poikkeava hakemus/cv -käytäntö esimerkiksi Suomeen verrattuna. Infoa esim. näistä paikoista:

http://www.deutsch-lernen.com/job_application/uebersicht_e.htm
http://www.justlanded.com/english/Germany/Germany-Guide/Jobs/Job-applications
http://www.eurograduate.com/planning_overview.asp?eid=3&id=7
http://www.eurograduate.com/cvs/CV-Germany.pdf
http://german.about.com/library/blbiz_res01.htm
http://www.iagora.com/iwork/resumes/cv_germany.html


Muutettuani tänne Berliiniin ilmottauduin siis paikallisessa työkkärissä Agentur für Arbeitissa. He syöttivät tietoni järjestelmäänsä ja sain myös nettitunnukset, joiden avulla pääsin selailemaan heidän tietokannassaan olevia vapaita työpaikkoja. Enemmän tuli kuitenkin luettua ilmoituksia yleisiltä nettisaiteilta. Tässä muutamia, joita käytin:

http://monster.de
http://www.stepstone.de
http://www.hotelcareer.de
http://www.toytowngermany.com/jobs


Saksassa on tyypillistä tehdä harjoittelu/harjoitteluita opintojen jälkeen. Jotkin harjoittelupaikat ovat palkallisia, mutta monet eivät. Tarkoituksena on luonnollisesti hankkia arvokasta työkokemusta ja jalansijaa työelämässä. Varmasti monesti käy niinkin, että hyvin työnsä hoitava harjoittelija palkataan myöhemmin firmaan vakituiseksi. Itse aloitin lokakuun alussa yhdessä firmassa harjoittelun. Työ tosin ei liittynyt opiskelemaani matkailualaan mitenkään, mutta tulipahan tehtyä jotain ja oppi samalla uusia asioita. Ilmoituksen työmahdollisuudesta bongasin muuten ko. firman kotisivuilta.


Marraskuussa pääsin sitten kokeilemaan toista Saksassa hyvin tyypillistä juttua, eli minijobia. Tein kevyttä siivoustyötä muutamana iltana viikossa ja kuukaudessa palkkaa kertyi maksimissaan 400 euroa, joka täällä on rajana verovapaalle tulolle. Muuten homma sopi minulle mainiosti, mutta 400 eurolla ei kovin pitkälle pötkitä.. Niinpä etsin samalla kokopäivätyötä. Yksi päivä tein itseasiassa niin, että kiersin CV-pino kainalossa kaikki lähistön yritykset, joista kuvittelin voivani saada töitä. Eräänä päivänä sainkin sitten puhelinsoiton, että minulle olisi kokopäivätyö tarjolla. Esimies sanoi, että CV:seen liitetty kuvani oli ollut sen verran kiva, että oli ajatellut, että minussa on selkeästi potentiaalia :D


Työhön kuin työhön liittyy yleensä täällä on se, että työnhakijaa testataan käytännön työssä päivä tai pari. Mielestäni tämä käytäntö on varsin järkevä. Molemmat osapuolet näkevät ja kokevat, tuleeko hommasta mitään. Joissan probearbeitista maksetaan ihan palkkaa, mutta itse en saanut mitään korvausta niistä kolmesta kokeilutyövuorosta, joissa olin.


Kunnollisen työn saaminen tarkoitti tietysti sitä, että jouduin pois Suomen sosiaaliturvan piiristä ja siirryin tähän saksalaiseen systeemiin. Etukäteen vähän jännitin, että mitenkähän osaan hoitaa koko homman. Mutta kaikki sujui todella kätevästi, kun työpaikasta annettiin englannin kielinen liittymiskaavake käteen ja pian jo sainkin sairaskassan jäsenkortin kotiin. Kelankaan kanssa ei tarvinnut muuta tehdä, kuin ilmoittaa tilanteen muuttumisesta ja lähettää kela-kortti postissa takaisin Suomeen. Ehkä seuraava vääntö on sitten sen kanssa, kun joskus muuttaa takaisin Suomeen ja haluaisi palata Kelan järjestelmään. Olen kuullut, että sekin voi olla aika haastavaa.. Mutta sitä ei toki kannata vielä murehtia! :)

Tänään sitten aloittelenkin kesälomaani (osa 1/2)! Ai että! Iloiset kevätterkut siis Berkusta!


PS. Kuvat ovat viime viikon alusta, kun pikkusisko oli täällä kavereineen kylässä. Tarinaa aiheesta seuraa.. :)