Viikonloppu Frankfurtissa, part 3

Sunnuntaina pääsimme taas nauttimaan runsaasta hotelliaamiaisesta, jonka jälkeen pitikin jo checkautua hotellista ulos. Keli oli edelleen harmaa, muttei kuitenkaan satanut. Niinpä päätimme suunnata Main Towerille. Sisäänpääsymaksu näköalatasanteelle (joka on noin 200 metrin korkeudessa) maksaa 5e, mikä mielestäni on kuhtuullinen hinta. Täällä Berliinissä esimerkiksi sisäänpääsy TV-torniin taitaa olla kympin. Sumu haittasi vähän näkyvyyttä, mutta ihan jees oli katsella kaupunkia lintuperspektiivistä. Yllätyin miten vähän ahdisti olla noin ylhäällä. Yleensä en mene lähellekään kaiteita, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa.



Maisemien jälkeen käytiin herkuttelemassa Häagen-Dazs -kahvilassa. Näitä on Berliinissäkin monta, mutta ei ole ikinä tullut käytyä. Se virhe täytyy korjata, oli niin herkullinen tuo belgialainen vohveli kinuskikastikkeen ja vanilijajäden kera. Hintaa tosin 7,50 :o


Mitkään perinteiset museot ei tässä vaiheessa kiinnostaneet, mutta jossain haluttiin kuitenkin käydä. Niinpä päädyttiin Explora-museoon, jossa esitellään optisia illuusioita ja interaktiivista taidetta (hologrammeja, 3d-kuvia ja niin edelleen). Sisäänpääsy oli aika huimat 12e/aikuinen, mutta "museo" oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Monet kuvat oli netistä tai kirjoista tuttuja, mutta ei haitannut. Etenkin hologrammit ja 3D-kuvat olivat hämmästyttäviä. (Nyt jos jollain sattuu olemaan 3D-lasit kotona, niin vinkkinä, että tuo kuva toimii myös näin tietokoneenruudulta katsottuna:) Mehän saatiin pitää ne museossa annetut lasit, jee.)


Nähtävää riitti 3 tai 4 kerroksen verran ja loppuvaiheessa aivot alkoi olla aika sykkyrällä. Muutamia älypelejäkin löytyi vieraiden väkerrettäväksi ja oli huippu tunne, kun sain muutamasta palikasta rakennettua kuusi sakaraisen tähden. Jipii!


Vähän kyllä ihmetytti, että koko perheelle suunnatussa museossa oli esillä niin paljon paljaita 3D-tissejä. Mutta viihtyypähän perheen isätkin sitten hyvin.


Ennen junalle menoa käytiin toki vielä haukkaamassa palasta. Päädytin Chicago Meatpackers-nimiseen ravintolaan, jossa nimestäkin päätellen oli ameriikan herkkuja tarjolla. Sisustukseen oli panostettu, oli sellaista juna/rautatieaiheista ja esimerkiksi ravintolasalin yllä kiersi kaksi minijunaa ympäriinsä.


Sitten olikin aika syöksyä ihan oikeaan junaan. Tai aluksi kyllä vähän jännitti oltiinko sittenkään oikeassa junassa, kun ei tullut mitään kuulutuksia missään välissä matkaa. Jossain vaiheessa oltiin Hannoverissa ja vähän alkoi tuntumaan, että nyt mennään kyllä väärään suuntaan. Mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti superkylmään Berliiniin. Home sweet home.

Viikonloppu Frankfurtissa, part 2

Lauantaipäivä Frankfurtissa käynnistyi mahtipontisella hotelliaamiaisella. Pelkästään erilaisia myslejä oli varmaan parikymmentä erilaista laatua tarjolla. Ja aamupalan sai halutessaan kulauttaa alas Sektillä, aika öky :)

Wikitravelin vinkkejä seurattiin myös lauantaina ja suunnattiin heti aluksi Main-joen toiselle puolelle museokadun (Schaumainkai) varteen, jossa ilmeisesti joka lauantai on kirpputorihässäkät käynnissä. Mukavahan tuolla oli ihmetellä rojun määrää.


Joenrannasta käveltiin taas toiselle puolelle yhdelle Frankfurtin kuuluisimmista nähtävyyksistä, eli Römerbergille. Kyseisellä aukiolla on rakennuksia 1300-luvulta alkaen mm. Frankfurtin kaupungintalo ja kirkkoja. (Rakennukset tuhoutuivat ilmeisesti aika pahoin sodan aikaan, mutta on kunnostettu sittemmin alkuperäisen näköisiksi. Huijausta?)

Sitten vuorossa oli kaupungin ostoskatu Zeil. Onneksi täältä Berliinistä löytyy kaikki samat liikkeet kuin sieltäkin, niin ei tarvinnut kuluttaa aikaa shoppailuun. Lähinnä ihmeteltiin MyZeil-kauppakeskuksen arkkitehtuuria.

Jälleen Wikitravelin ohjeistamana halusin käydä katselemassa miltä Bergerstrasse näyttää. Wikitravel nimittäin kehui, että ko. kadulta löytää kivoja kahviloita ja putiikkeja ja muutenkin kivaa tunnelmaa. Ihan jees katu oli, muttei nyt mitään kovin erikoista noin kokonaisuudessaan. En oikein tiedä mitä putiikkeja siellä sitten on, minä en tainnut nähdä kovin montaa.


Mentiin kuitekin randomilla Toffis-nimiseen kahvila-bistroon ja siellä söin varmaan elämäni parhaan juustokakun (itsetehtyä/hausgemacht). Muuten varmaan aika perinteinen kaakku, mutta päälle oli vielä leivottu marenkikerros. Oli todella mehevä ja makea. Ai että!


Illansuussa palailtiin hotellille. Minä kävin oikein hieronnassa ja kyllähän siellä selässä kaikennäköisiä möykkyjä oli. Mukavasti rentoutti, ehkä vähän liikaakin, kun loppuilta meni sitten jonkinlmoisessa pöpperössä. Illastaa haluttiin Schweizer Strassella, koska siellä tuntui
sijaitsevan monta hyvää ravintolaa. Ensin yritettiin saksalaista sapuskaa tarjoavaan ravintolaan, mutta se oli aivan täynnä plus ruokalistalla ei ollu mitään muuta tarjolla kuin lihaa tai makkaroita (=ei mitään mulle) niin lähdettiin sitten etsiskelemään jotain mukavan oloista paikkaa lähistöltä. Ihan sattumalta, jostain sivukadun varresta sitten bongattiin Coq au Vin-niminen ranskalainen ravintola, joka ulkoapäin vaikutti tunnelmalliselta (noi niiden kotisivut näyttää kyllä ihan kaameilta :D). Ei olisi voinut olla kyllä enempi nappivalinta! Sattui niin onnellisesti, että juuri ja juuri mahduttiin täpötäyteen pieneen ravintolaan. Mutta ruoka oli todella hyvää ja mielestäni aika kohtuullisen hintaista: kolmen ruokalajin menu maksoi 23e.

Alkupalaksi otettiin rucolasalaattia vuohenjuustoleipäsillä. Pääruokana minulla oli sitten lohta ja kumppani otti kukkoa punaviinikastikkeessa. Jälkkäriksi valitsimme molemmat suklaamoussea. Omaan makuuni mousse oli vähän liian tummaa, mutta hyvin upposi silti. Jätti kyllä erittäin hyvän mielen tuo paikka :) Siihen olikin sitten hyvä päättä lauantaipäivä ja siirtyä hotellinsänkyyn vähän latautumaan.

Viikonloppu Frankfurtissa, part 1

Pääsin vähän irrottautumaan arjesta, kun vietimme viime viikolopun Frankfurt am Mainissa. Sää ei kyllä suosinut millään tavalla, oli harmaata ja sateista, mutta oli kiva ottaa kerrankin rennosti ja vieläpä uudessa ympäristössä.Lomaa suunnitellessa vertailimme lentämisen ja junalla matkustamisen hintoja ja matkustusaikoja. Päädyimme köröttelemään Frankfurttiin junalla, sillä lentäminen olisi maksanut jotakuinkin saman verran ja kaikkien lentämiseen liittyvien ruljanssien kanssa myös matkustusaika olisi ollut aikalailla sama kuin junan kanssa. Nyt kun mentiin junalla, niin säästyttiin siltä säätämiseltä, mikä lentämiseen liittyy ja lisäksi oltiin ekologisia!

Päätökseen vaikutti varmasti myös se, että hotellimme oli ihan rautatieaseman vieressä. Oli kyllä loistava sijainti kaikin puolin. Tärkeimmät nähtävyydet sijaitsivat kävelmatkan päässä ja toisaalta kulkuyhteydet kauemmas oli näppärästi heti käden ulottuvilla.

Saavuimme Frankfurttiin yhden aikaan iltapäivällä perjantaina ja hotelliin asettumisen jälkeen rynnättiin lounaalle. Heti hotellin tuntumassa oli intialainen Gaylord-ravintola, joka valikoitui paikaksemme (tuon nimen takia?). Sitten vähän käveltiin ja tsekkailtiin aluetta. Pian kuitenkin piti jo mennä hotellille huilimaan. Hyvä, että oltiin heti alkuunsa päätetty, että otetaan viikonloppu ihan rennosti, eikä juoksennella nähtävyydeltä toiselle väsyneinä ja kiukkuisina. Koko viikonlopun aikana ei oikeastaan tehty mitään sellaista, mitä ei oikeasti jaksettu.


Hyödynsimme illansuussa hotellin saunaosastoa ja uima-allasta. Tosin sauna ei ollut ihan napakymppi, vaikka sitä mainostettiinkin kovin temillä "Finnische Sauna". Huvitti jo heti pukuhuoneessa, kun seinään oli kiinnitetty A4-kokoinen ohjeistus saunomisen riskeistä ja vaaroista (harmi, kun en muistanut ottaa kuvaa!). Etenkin varoittelu siitä, että saunassa lämpötila voi nousta JOPA 70 asteeseen pisti naurattamaan. Ei siellä saunassa tosiaan mitään löylyjä saanut, vaikka yritettiinkin kovin vettä kiukaalle viskoa. Ei vaan ollut niin kuuma kiuas, että siitä mitään löylyjä olisi lähtenyt. Hymyilytti myös se, että saunassa oli hälytyspainike hätätilanteita varten.. Onko tuollaisia Suomessa?

No, altaassa oli mukava lillua ja rentoutumisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja syömään. Wikitravelsissa oli mainittu afrikkalainen ravintola, joka sattuikin sijaitsemaan aika lähellä hotellia, sinne siis. Im Herzen Afrikas oli kyllä mahtava valinta! Ruoka oli hyvää ja harvemmin sitä pääsee syömään patjoilla löhöten ja sellaisessa puumajassa, jonne pitää kiivetä tikapuita pitkin. Ruoka syötiin käsin tuollaisten lettujen avulla. Jännä kokemus myös tuo käsillä syöminen. Pitänee etsiä myös täältä Berliinistä afrikkalainen ravintola. Jos joku siis tietää hyvän afrikkalaisen ravintolan Berliinistä, niin vinkit ovat erittäin tervetulleita!


Loppuilta kuluikin sitten yhdellä maailman tunnetuimmista teknoklubeista, eli Cocoonissa. Paikan sisustus on kyllä vailla vertaa, vaikka näistä kuvista ei siitä nyt mitään välity. Käymisen arvoinen paikka, vaikkei musa kympillä nappaisikaan.



Tällainen oli siis elämäni ensimmäinen päivä Frankfurtissa. Lähitulevaisuudessa luvassa vielä tarinaa Frankfurtissa vietetyistä lauantaista ja sunnuntaista...