Viikonloppu Frankfurtissa, part 3

Sunnuntaina pääsimme taas nauttimaan runsaasta hotelliaamiaisesta, jonka jälkeen pitikin jo checkautua hotellista ulos. Keli oli edelleen harmaa, muttei kuitenkaan satanut. Niinpä päätimme suunnata Main Towerille. Sisäänpääsymaksu näköalatasanteelle (joka on noin 200 metrin korkeudessa) maksaa 5e, mikä mielestäni on kuhtuullinen hinta. Täällä Berliinissä esimerkiksi sisäänpääsy TV-torniin taitaa olla kympin. Sumu haittasi vähän näkyvyyttä, mutta ihan jees oli katsella kaupunkia lintuperspektiivistä. Yllätyin miten vähän ahdisti olla noin ylhäällä. Yleensä en mene lähellekään kaiteita, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa.



Maisemien jälkeen käytiin herkuttelemassa Häagen-Dazs -kahvilassa. Näitä on Berliinissäkin monta, mutta ei ole ikinä tullut käytyä. Se virhe täytyy korjata, oli niin herkullinen tuo belgialainen vohveli kinuskikastikkeen ja vanilijajäden kera. Hintaa tosin 7,50 :o


Mitkään perinteiset museot ei tässä vaiheessa kiinnostaneet, mutta jossain haluttiin kuitenkin käydä. Niinpä päädyttiin Explora-museoon, jossa esitellään optisia illuusioita ja interaktiivista taidetta (hologrammeja, 3d-kuvia ja niin edelleen). Sisäänpääsy oli aika huimat 12e/aikuinen, mutta "museo" oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Monet kuvat oli netistä tai kirjoista tuttuja, mutta ei haitannut. Etenkin hologrammit ja 3D-kuvat olivat hämmästyttäviä. (Nyt jos jollain sattuu olemaan 3D-lasit kotona, niin vinkkinä, että tuo kuva toimii myös näin tietokoneenruudulta katsottuna:) Mehän saatiin pitää ne museossa annetut lasit, jee.)


Nähtävää riitti 3 tai 4 kerroksen verran ja loppuvaiheessa aivot alkoi olla aika sykkyrällä. Muutamia älypelejäkin löytyi vieraiden väkerrettäväksi ja oli huippu tunne, kun sain muutamasta palikasta rakennettua kuusi sakaraisen tähden. Jipii!


Vähän kyllä ihmetytti, että koko perheelle suunnatussa museossa oli esillä niin paljon paljaita 3D-tissejä. Mutta viihtyypähän perheen isätkin sitten hyvin.


Ennen junalle menoa käytiin toki vielä haukkaamassa palasta. Päädytin Chicago Meatpackers-nimiseen ravintolaan, jossa nimestäkin päätellen oli ameriikan herkkuja tarjolla. Sisustukseen oli panostettu, oli sellaista juna/rautatieaiheista ja esimerkiksi ravintolasalin yllä kiersi kaksi minijunaa ympäriinsä.


Sitten olikin aika syöksyä ihan oikeaan junaan. Tai aluksi kyllä vähän jännitti oltiinko sittenkään oikeassa junassa, kun ei tullut mitään kuulutuksia missään välissä matkaa. Jossain vaiheessa oltiin Hannoverissa ja vähän alkoi tuntumaan, että nyt mennään kyllä väärään suuntaan. Mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti superkylmään Berliiniin. Home sweet home.