Sitten seuraakin toinen osa sarjassamme Maijun muutto Berliiniin. En tässä aio mennä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta vähän voisin kertoilla tuosta paperien pyörittelystä, joka tänne Berkkuun muuttoon liittyi. Jokaisen maahanmuuttajan tilannehan on varmasti toisesta poikkeava, joten jonkun toisen tapauksesta ei sinänsä kannata suoraan ottaa mallia, vaan kannattaa luonnollisesti itse ottaa selvää, miten asiat omalla kohdalla tulee hoitaa.
Itse aloitin byrokratia-touhut siitä, että olin yhteydessä työkkäriin ja kelaan ja selvittelin juurtajaksain molemmissa virastoissa, että mitä minun täytyy tehdä. Oma tilanteenihan oli sellainen, että olin valmistunut ammattiin ja määräaikaisessa työsuhteessa. Muuton aikaan olin jo työtön ja pystyin "siirtämään" työttömyystukeni Saksaan. Toisin sanoen suomalainen voi olla EU:n jäsenmaassa työttömänä työnhakijana 3kk, jona aikana pystyy saamaan siihen kuuluvat tuet. Omalla kohdallani paperihommat liittyivät pääasiassa siis tähän. Noin yleisesti ulkomaille muutosta tulee oman näkemykseni mukaan ilmoittaa ainakin Kelalle, Maistraatille ja Postille. Näin ainakin itse tein. Se tuli tosin todettua, että vaikka uudesta osoitteesta ilmoitti Postille, niin siitä huolimatta oli tehtävä muuttoilmoitukset erikseen moniin eri paikkoihin, kuten pankkiin.
Tänne Saksaan muuttaessa yksi ensimmäisistä asioista on ilmoittautuminen paikalliseen Bürgeramtiin, eli "asukastoimistoon". Tämä täytyy hoitaa viikon sisällä maahan saapumisesta. Bürgeramtissa käytännössä rekisteröidytään virallisesti Berliinin/Saksan asukkaaksi. Näin olen ainakin asian ymmärtänyt. Mukaansa toimistosta sitten saa paperin, joka pitää esittää lähes kaikkialla muualla, kun pankissa tiliä avatessa. Meidän kohdalla ilmoittautuminen hoitui todella kivuttomati ja rutiinilla. Oltiin toimistossa vähän ennen aukaisemisaikaa, koska netissä varoiteltiin, että jos menee myöhemmin päivällä, voi joutua odottelemaan tunteja. Aamulla pääsi asioimaan tosiaan varsin kivuttomasti ja myöhemmin ko. paikassa asioidessani totesin, että varsinkin keskipäiviällä jonot ovat aika tuskaiset.
Seuraavaksi itselläni oli edessä paikalliseen työkkäriin, eli Agentur für Arbeitiin ilmoittautuminen. Minun tuli rekisteröityä työttömäksi, jotta pystyisin saamaan työttömyystuen ja totta kai myös työnsaannin takia. Siellä sitten kohtaisin heti ongelmia, koska kukaan ei puhunut mitään muuta kuin saksaa. Olin etukäteen aivan varma, että kyllä näin isossa ja kansainvälisessä kaupungissa varmasti on maahanmuuttajia varten kielitaitoista henkilökuntaa työkkärissä. Turha luulo. Täällä Saksassa asia ei ole niin :D Sen verran ymmärsin, että minun täytyy hankkia tulkki, jonka kanssa tulen asioita selvittelemään. Tulkkausapua löysin lopulta suomalaisen seurakunnan tarjoaman naapuriavun kautta. Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä avusta, mitä heiltä sain. Kun kielimuurin yli viimein päästiin, niin sitten alkoi virastorumba. Työkkäristä neuvoivat, että tarvitsen kolme asiaa tukien maksamiseksi ja toisaalta jo valmiiksi siltä varalta, jos saisin töitä: Sozialversicherungsnummerin (sosiaaliturvatunnuksen?), saksalaisen pankkitilin ja verokortin.
Sotun onnistuin saamaan Deutsche Rentenversicherung -toimistosta, jossa kohtasin hämmentävän superEPÄystävällistä palvelua. Verokortti puolestaan täytyi hakea tutuksi tulleesta Bürgeramtista. Pankkitilin aukaiseminen oli onneksi helppoa, sillä virailija puhui parhaansa mukaan englantia ja pyysi tilanteeseen vielä kollegan kieliavuksi, jotta varmasti ymmärsin kaiken. Tietysti pankissa on vähän erilaiset motiivit palveluun, kun jossain valtion virastossa..
Enää en muista, mitä kautta tuli ilmi, että tarvitsen näiden kaikkien lisäksi vielä Freizügigkeitsbescheinigungin. Kysessä on ilmeisesti entisen oleskeluluvan uusi muoto, jonkinlainen lupa liikkua vapaasti Saksassa EU-kansalaisena. Sitä tarvitaan, jos Saksassa oleskelee yli 3kk. En osaa kyseisestä lappusesta oikein muuta sanoa, joten jos asia kiinnostaa tai on ajankohtainen, niin kannattaa googletella. Foorumeilta lueskelin, että ulkomaalaiset olivat kokeneet jos jonkinlaisia vastoinkäymisisä ko. lupaa hakiessaan ja toisaalta myös sillon, jos heillä ei syystä taikka toisesta lappusta ollut. Omalla kohdallani sain todistuksen ongelmitta, vaikka olin lukemani perusteella varautunut vaikka mihin kommelluksiin.
Agentur für Arbeitissa kävin kaiken kaikkiaan viitisen kertaa. Osa käynneistä oli tosin ihan vain juttelua työnhaustani ja mahdollisuuksistani. Työkkärin apuun työn löytämisen suhteen ei sinänsä kannata luottaa, sillä itse en ainakaan saanut heidän kauttaan mitään. Kaikki harjoittelut, minityöt ja nykyinen työni löytyi ihan oman aktiivisuuden kautta. Mutta tästä sitten lisää viimeisessä osassa..
Kaiken kaikkiaan muuttoon liittyvä byrokratia ei ole mikään ylitsepääsemättömästä asia, vaikka täytyy myöntää, että välillä meinasi omalla kohdalla usko loppua. Tuntui ikävältä, kun missään ei osattu tai suostuttu puhumaan englantia ja itse ei ymmärtänyt mistään mitään. Piti vain juosta luukulta toiselle ja yrittää jotenkin selvittää, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mutta kaikesta siitä selvittiin ja eikös se niin ole, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ;)
Edit 3/2011: Verokorttia ei enää vuoden 2011 alusta myönnetä Bürgeramtista, vaan kaikki veroasiat on käsitykseni mukaan hoidettava suoraan Finanzamtissa. Saksassa on käynnissä systeemiuudistus asiaan liittyen ja vuoden 2012 alusta kellään ei enää ole paperista verokorttia.
