Planet of apes

Kesäkuussa tuli vihdoin ja viimein tilaisuus käydä Berliinin eläintarhassa (lännen Zoolla), kun eläinrakas serkkuni tuli kylään. Eläintarhoista sinänsä voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi itse en ymmärrä lintujen häkkiin telkeämistä, eikä nuo häkkiolosuhteet kyllä millekään eläimelle luontaiset ole. Mutta olihan ne nyt vaikuttavan näköisiä itse kukin. Eniten pidin apinoista :)

Puistoilua

Kuluva kesä on kyllä ollut todella kurja kelien puolesta. Keväällä suunniteltiin poikakaverin kanssa, että tämä kesä tulee jäämään historiaan nimellä "Puistokesä 2012". Toisin kävi. Jos ei sada, niin on kylmää tai muuten vaan aurinko ei paista. Muutamaan otteeseen on onneksi ollut mahdollisuus jonkinmoiseen puistoiluun ja hengailuun yksin tai kaveriporukalla.

Mun yksi suosikki tällä hetkellä on Tempelhofer Park (eli sen suunnattoman iso viheralue entisen lentokentän yhteydessä). Oon kyllästyny esimerkiksi Volkspark Friedrichshainin väenpaljouteen ja hälinään. Templehofillakin on hyvillä keleillä paljon ihmisiä, mutta alue on niin valtava, että jengi jakautuu sinne paljon paremmin ja on mahdollista löytää varsin rauhallisiakin soppia, jos sellaista kaipaa.

Toinen puisto, jonne haluaisin pian uudelleen lukemaan on tässä meidän hoodeilla oleva Stadtpark. Pieni, rauhallinen puisto, jossa voi nimenomaan yksin lueskella kirjaa tai lehtiä, ja rauhottua.

Mauerparkissa ei tule enää käytyä kuin silloin, jos joku kaveri on käymässä ja haluan esitellä Berliinin sunnuntaista kirpparikulttuuria. Mauerpark on sunnuntaisin niin täynnä, että siellä ei vaan viihdy :/ Ulkoilmakaraoke ja muut esitykset amfiteatterilla ovat ihan jees, mutta kirpparipöytiä en pysty enää lähtä kiertelemään ilman että hermot menee, tuskastun ja ahistun.

Muutto 3.0

Puranpas tässä nyt sitten tämän kertaisen asunnonetsinnän ja muuton kokemuksia.

Edellisessä asunnossamme asuimme siis alivuokralaisina. Päävuokralainen halusi kuitenkin luopua asunnosta, ja olisimme mielellämme ottaneet vuokrasopimuksen omiin nimiimme. Ongelmaksi muodostui kuitenkin vuokranhinta, jota omistajataho päätti korottaa useammalla sadalla eurolla kuussa. Laillisesti tähän on ilmeisesti mahdollista siinä vaiheessa, kun päävuokralainen vaihtuu. Mielestäni tämä kokemus kertoo erinomaisesti siitä vuokrahintojen järkyttävästä noususta, mitä täällä Berliinissä nyt näkee. Suosituimmilla alueilla maksetaan helposti saman verran vuokraa kuin Suomen isoissa kaupungeissa (Helsinkiä lukuunottamatta) ja samaan aikaan palkkatulot eivät ainakaan palvelualalla ole lähelläkään Suomen tasoa.

Uusi koti oli siis löydettävä. Aloitimme asunnon etsinnän hyvissä ajoin, mutta vaikka kokemusta asiasta oli jo kahden edellisen asunnon osalta, oli tällä kertaa todella vaikeea löytää ja nimenomaan saada hyvä asunto. Keskityimme etsimään asuntoa Friedrichshainin alueelta, koska olimme kotiutuneet sinne niin hyvin. Huomasi, että ko. kaupungiosa on suosiossa, sillä asuntonäytöissä oli aina meidän lisäksi se 20-30 muuta ihmistä. Vuokrataso oli selkesästi noussut 1,5 vuoden takaiseen nähden sanotaan 100e/kk eli sellaisesta normaalikokoisesta, hyvä kuntoisesta kaksiosta saisi lämpimänä pulittaa 700e hujakoilla plus päälle sähköt ja netit.

Monta kivaa asuntoa nähtiin ja niihin innolla haettiin, mutta jos jotain kuului takaisin, niin sitä, että joku muu oli valittu vuokralaiseksi meidän sijaan. Oli kyllä välillä todella stressaavaa ja aikaa vievää puuhaa. Viimein parin kuukauden etsinnän tulokena tuli soitto, että meidät valittiin vuokralaisiksi tänne Lichtenbergissä sijaitsevaan asuntoon. Lichtenberg voi kuulostaa vähän hurjaalta; monella mielessä on vain Blattenbaut ja jättimäinen Ikea :) Me onneksi päästiin asumaan aivan kaupunginosien rajalle, eli Friedrichshain on kävelymatkan päässä. Palvelut on lähellä ja kulkuyhteydet tosi hyvät. Asuntokin on todella mukava ja nyt noin kolmen vuoden Berliinissä oleskelun jälkeen meillä on pysyvä vuokrasopimus, mahtavaa.

Muuttoa varten otettiin sitten ihan muuttofirma, vaikka kovin paljoa muutettavaa ei ollutkaan. Jonkun verran ollaan onneksi saatu kalusteita ja astioita kavereilta, mutta suurin osa joudutaan (tai päästään) hankkimaan sitten uutena. On todella jännää päästä oikeasti sisustamaan ensimmäistä kertaa elämässään, kun pitää luoda koti astioita ja liinavaatteita myöten.

Internetin asentamisessahan täällä aina kestää järkyttävän kauan. Me odoteltiin asentajaa 3 viikkoa ja sen päälle vielä muutama päivä, kun asennus ei ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kaikki on huushollissa ihan sekaisin, kun puolet tarvittavista huonekaluista on vielä hankkimatta. Mutta kyllä se tästä pikku hiljaa helpottaa. Tärkeintähän on, että ollaan tyytyväisiä niin asuntoon kuin tähän alueeseenkin ja muovataan kämppää sitten kotikuntoon ajan kanssa.

Kuvat mitä tähän postaukseen liitin ovat jotakuinkin kävelymatkan päässä meiltä, mutta onneksi tässä lähinaapurustossa on vähän pirteämpää :) Vielä 22 vuotta sittenhän Stasi piti päämajaansa näillä hoodeilla. Todella uskomaton ajatus...

Lichtenberg!

Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, mikä tarkoittaa sitä että elämässä sitä ei ole ollut. Työn saralla on ollut omat säätönsä, mutta kaikista eniten aikaa on vienyt uuden asunnon etsintä ja sitten itse se muutto. Muutettiin itsellemme aivan uuteen kaupunginosaan, Lichtenbergiin. Onneksi ollaan ihan raja-alueella, eli Friedrichshain on edelleen ihan kiven heiton päässä. Lisää mietteitä tuosta asunnon etsinnästä ja muutosta piakkoin.

Brunssilla (vaihteeksi)

Usein viikonloput menevät työn merkeissä ja brunsseista ei ole tullut niin paljon tämän vuoden puolella nautittua. Pari kertaa kuitenkin on ehtinyt testaamaan tästä lähistöltä itselle muutamaa uutta paikkaa.

Ranskalainen Ohlalaa (Mainzer Str. 18)on vegaanikahvila, joka tarjoaa lauantaisin myös vegaanin brunssin. Kattauksia on kolme ja varaus tulee tehdä sähköpostilla. Itsellä oli odotukset korkealla paikan ja tarjoilujen suhteen, mutta jouduin pettymään. Paikka sinänsä oli söpö, mutta en tajua miten vegaaniruoasta on saatu tehtyä niin tylsää ja mautonta. Brunssin hinta oli 9,90 mikä olisi ollut erittäin ok, jos tarjoiluista edes puolet olisi olleet herkkullisia. Köyhät ritarit ja couscous salaatti olivat hyviä, mutta siihenpä se ainakin tällä kertaa jäi. Ehkä vielä annan toisen mahdollisuuden ja käyn testaamassa paikan kakkuvalikoimaa.

Erittäin hyvä hinta-laatu-suhde brunssille löytyy sen sijaan samalta alueelta ravintola Elfidasta (Gabriel-Max-Str. 15). Sunnuntaibrunssi kustantaa 7,90 ja mukana on normaalien leipien, jogurttien ja salaattien lisäksi välimerellistä ja lähi-itämaista sävyä mm. erilaisten tahnojen muodossa. Todella maistuvaa oli, kesemmällä nautiskelemaan antimista sitten terassille :)