Are you disabled?

Viimeiset neljä päivää on meneet lähinnä virastoissa juostessa. Olen kyllä kuullut juttuja tästä saksalaisesta byrokratiasta, mutta uskomaton kokemushan tämä on. Ensimmäinen virastokeikkamme oli Bürgeramtissa, jossa siis rekisteröidyimme tänne asukkaaksi. Sieltä saatua asukastodistusta tarvitaan kaikissa muissa virastoissa. Bürgeramtissa kaikki hoitui itseasiassa varsin näppärästi, vaikka virkailija ei enkkua puhunutkaan. Mutta sitten. Agentur für arbeit. Morjes, morjes. Sitä luulisi, että tällasessa miljoonakaupungissa olisi työvoimatoimistossa edes yksi henkilö, joka puhuu englantia. Mutta kun ei. Sen verran sain selkoa, että kehoittivat tulemaan uudelleen tulkin kanssa. Hauskinta oli, kun keskiviikkona kävin juttelemassa työkkärissä uudestaan, niin minulta tiedusteltiin: "Are you disabled?" Ööö.. En. Olen ihan normaali ihminen, en vain puhu saksaa :E

Eli, ei muuta kun tulkkia etsimään. Onneksi suomalaisella kirkolla on täällä tukirengas, jonka kautta sain apua. Tänään sain asioita vähän liikkelle, mutta paljastui, että tässä virastorumbassa olen vielä ihan alkutekijöissä. Minun piti hommata tänään saksalainen sosiaaliturvatunnus (sielläkään toimistossa kukaan ei puhunut englantia, vaikka ko. paikassa oli paljon maahanmuuttajia) ja pankkitili. Huomenna, jos hyvin käy, hankin saksalaisen verokortin. Enkä voi edes sanoin kuvailla sitä paperien määrää, mikä minun pitää täytellä seuravaa työkkäriasiointiani varten. Siinä meinas Pikku-Maiju purskahtaa hervottomaan nauruun/hillittömään itkuun, kun näki sen pinon. Huh!

Kaiken kaikkiaan en olisi uskonut, että asioiden hoitaminen täällä on näinkin vaivalloista. Tiesin kyllä, ettei täällä puhuta niin paljon englantia kuin vaikkapa Suomessa, mutta yllätyin silti. Kuulin, että täällä on monella sellainen asenne, ettei edes haluta puhua englantia, vaikka sitä vähän osattaisiinkin. Onneksi on tullut vastaan myös ystävällisiä ja kielitaitoisia
saksalaisia, jotka ovat auttaneet esimerkiksi, kun olin ostamassa prepaid-liittymää.

Kielitaito - sen tärkeyttä ei tällä hetkellä voi korostaa liikaa. Täällä tuntee itsensä pian aika ulkopuoliseksi, kun ei vaan ymmärrä mitä ihmiset puhuu tai mitä kylteissä, lehdissä ja papereissa lukee. Se on todella turhauttavaa ja ahdistavaa.

Mutta on täällä kivojakin juttuja, ja on ehtinyt virastojen seinien lisäksi katselemaan myös vähän ympärilleen. Yksi päivä käytiin syömässä Eve & Adam's nimisessä paikassa (Rosa-Luxemburg-Str. 24-26) aivan mahtavan herkulliset salaatit. Bongasin ravintolan seuraamastani Kemikaalicoctail-blogista. Ideana paikassa on, että valmiiden salaattiannosten lisäksi jokainen voi koota haluamansa salaatin luomuraaka-aineista. Oma salaattini koostui couscousista, rucolasta, kirsikkatomaateista, kurkusta, retiiseistä, fetasta, punasipulista, cashew-pähkinöistä ja ranskalaisesta kastikkeesta. Nams! Täytyy kokeilla vastaavaa kotonakin.



Kaduilla tulee vastaan kaikenlaista kivaa:




Nallejakin näkyi vaihteeksi kaupungilla:


Kyllä tämä tästä! :)