Die Grippe

Ilmeisesti sunnuntaina tuli keikisteltyä liian heppoisissa vaatteissa, koska maanantaina heräsin mielettömään kurkkukipuun. Tässä on nyt mennyt sitten koko viikko flunssassa, eikä loppua näy. Yäh, mikä olo.


Pari virastokäyntiä sain taas suoritettua, jotka molemmat meni yllättävän sujuvasti. Nyt minulla ilmeisesti on Freizügigkeitsbescheinigung. Älkää kysykö minulta mikä se on, tai mihin sitä tarvitaan - en todellakaan tiedä. Mutta eipä tiedä kyllä kukaan muukaan, oman kokemukseni mukaan ei edes noita lappusia kirjoittavat virkailijat :D Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä on täysin turha asiakirja, toisten mielestä se on välttämätön Saksassa asumisen kannalta ja jotkut sanovat, että kyseessä olisi itseasiassa EU-kansalaisen oleskelulupa. Eräässä nettikeskustelussa joku mielestäni varsin hauskasti tokaisi, että "The Freizügigkeitsbescheinigung is only proof that you just love carrying a more-or-less useless piece of paper around." Tämä saksalainen byrokratia tosiaan on välillä ihan mahdottoman huvittavaa (silloin kun se ei ole ihan mahdottoman hirveää ja ahdistavaa).


Kävin tällä viikolla myös työhaastattelussa, joka ei itseasiassa ollutkaan työhaastattelu, vaan minulle tarjottiin palkatonta harjoittelupaikkaa. Olin lähettänyt erääseen firmaan avoimen hakemuksen, sillä heidän sivuillaan kerrottiin, että etsivät koko ajan kielitaitoista porukkaa tiimiinsä. Aluksi en ollut kovinkaan innoissani palkattomasta harjoittelusta, mutta sitten ajattelin asian plussapuolia. Olisin töissä vain pari-kolme tuntia päivässä ja samalla voisin koko ajan etsiä palkallista työtä. Lisäksi olisin kuulema valmis lopettamaan harjoittelun heti, jos löytäisin palkallista työtä jostain muualta. Harjoittelustani saisin luonnollisesti todistuksen ja mielestäni on ihan jees todistaa esimerkiksi sitten, kun joskus palaan Suomeen, että tein minä siellä Saksassa edes jotain. Harjoittelun myötä pääsisin tutustumaan ja olemaan osa saksalaista työyhteisöä ja samalla pystyisin parantamaan kielitaitoani. Otin siis paikan vastaan, toivottavasti ei tarvitse katua. Kysyin vielä kielikurssini opettajalta, että onhan tällainen palkaton harjoittelu täällä ihan normaalijuttu, ettei minua vaan yritetä käyttää hyväksi. Ilmeisesti täällä Saksassa harjoittelut on varsin yleisiä. Ensin henkilö kouluttautuu ja hankkii ammatin, ja valmistumisen jälkeen hän tekee harjotteluita ja sitä kautta pyrkii työelämään. Joistain harjotteluista maksetaan, joistain ei.


Tämän postauksen kuvat ovat koulumatkani varrelta. Hyljättyjä kauppakärrejä näkee kaupungilla liikkuessa milloin missäkin. Hassua, että täällä tykätään ottaa niin paljon kärrejä kaupoista mukaan. Kerran näin puistossa, kun joku grillausporukka oli tuonut grillaustarvikkeensa puistoon juurikin tuollaiseslla ostoskärryllä. Ihan kätevää sinänsä. Ja euron pantti hintaanhan nuita irtoaa :P