Das Herbst und das Halloween

Pari viime viikkoa on ollut olevinaan niin kiireistä, ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Kielikurssi-harjottelu kombinaatio on vaatinut tosiaan yllättävän paljon aikaa. Viime viikko oli 2B-kurssini viimeinen ja päätin (lähinnä finanssisyistä) pitää tauon saksan opiskeluissa.

Töitäkin olen kovasti haeskellut ja ilmeisesti vihdoin haku tuotti tulosta. Sain niin kutsutun Minijob-työn, jollaisia täällä on aika paljon tarjolla. Sopii hyvin esim. opiskelijoille tai kotiäideille. Minijob-työt ovat yleensä osa-aikaisia ja palkka on maksimissaan 400 euroa kuussa (viikottainen työtuntimäärä vaihtelee paljon paikasta riippuen n. 10-40h välillä, itse en kuitenkaan suostuisi tekemään normaalia 40h viikkoa tuolla palkalla). Tuohon 400 euroon asti palkka on Saksassa täysin verovapaata, eli summan saa puhtaana käteen. Huonona puolena on se, että palkasta ei mene mitään sairasvakuutusmaksuja, jolloin ei pääse tähän saksalaiseen vakuutussysteemiin mukaan. Työnantajat tykkää ilmeisesti aika paljon palkata tällaisia apulaisia, Aushilfejä, koska tulee halvemmaksi palkata muutamakin apulainen kuin yksi täyspäivänen ihminen, josta menisi luonnollisesti hirveästi erilaisia sivukuluja.

Syksy on jo pitkällä. Niinä päivinä, kun täällä ei sada, niin syksy on oikeastaan ihan jees. Ihan kivalta näyttää:



Viime viikonloppu meni halloween-tunnelmissa suomalaisessa porukassa. Perjantaina käytiin yhdellä kokoonpanolla Goldman's Barissa (Rosenthalerstraße 1) kuuntelemassa italodiskoa ja sitten White Trash Fast Food/Diamond Loungessa (Schönhauser Allee 6-7) kuuntelemassa rokkia.



Lauantaina kiipesimme Viktoriaparkin huipulle ihastelemaan maisemia ja syksyn värejä. Kylmyyttä paettiin nepalilaiseen Nepal Haus -ravintolaan (Gneisenaustr. 4). Ruoka oli kyllä todella hyvää, mutta paikkana Nepal Haus oli ehkä vähän ankea. Loppuilta vierähti Zyankalissa (Großbeerenstr. 64), joka tarjosi täydelliset puitteet halloweenille: ruumisarkut pöytinä ja niin edelleen. Hieno ilta!

Toinen blogi

Kielikouluni tarjoaa 50 euron alennukseen kaikille niille oppilaille, jotka vaivautuvat kirjoittamaan opiskelukaupungistaan ja opinnoistaan kuukauden verran koulun sivuille. Viisikymppiä oli minusta sen verran hyvä tarjous, joten tartuin haasteeseen ja niinpä olen sitten kirjoitellut lyhyitä tekstejä koulun blogiin: http://www.deutschakademie.de/berlin/blog/.

Samoja juttujahan minä sinnekin olen kirjoittanut kuin tänne, mutta saksan ja englannin kielellä sekä hieman lyhennetysti. Ei nmittäin tuo kielitaito oikein riitä kovin kuumoisiin sepustuksiin. Teksti on varmasti ihan täynnä virheitä, mutta koulun toimistossa kyllä vakuutettiin, ettei se mitään haittaa.. Hyvää harjoitusta tuo kirjoittelu on kuitenkin ollut muiden kotitehtävien lisäksi, mutta varsin aikaa vievää, kun suunnilleen joka toisen sanan joutuu tarkistamaan sanakirjasta. Minulla on sellainen paksu sanakirja käytössä ja ruotsalainen kurssitoveri sitä vähän ihmetellen katsoikin. Ei kuulema ole koskaan kuullut suomalaisen puhuvan kuin muutaman sanan ja arveli, ettei suomen kielessä varmaan montaa sanaa olekaan, eikä näin ollen voisi olla paksuja sanakirjojakaan :D

Syksyn värejä

Syksy on saapunut Berliiniin; täällä on turkasen kylmää, tuulista ja kosteaa. Mutta väripilkkujakin onneksi on:






Berliinissä on siis meneillään Festival of Lights -niminen tapahtuma. Ympäri kaupunkia on valaistuna yli 50 kohdetta.

Ein Wochenende in Dresden

Viikonlopun vietin Dresdenissä (n. 165 km Berliinistä etelään päin). Menomatka taittui junan kyydissä. Yllätyksenä tuli se, että netin kautta ostetun lipun yhteydessä olisi konduktöörille pitänyt esittää myös ostossa käytetty luottokortti. Hieman säätämiseksihän tilanne meni ja taas tuli todettua, että täällä Saksassa täytynee aina ja joka paikassa varautua esitäämään todisteita/asiakirjoja/leimoja/allekirjoituksia, että asiat rullaavat eteenpäin. Paluumatka Berliiniin tapahtui bussin kyydissä, mikä itseasiassa oli hieman halvempi ja nopeampi vaihtoehto. Jatkossa suosin siis linja-automatkailua.

Perjantaina Berliinistä lähtiessä sää oli ihanan raikas ja syksyinen. Kuvassa Reichstag:



Iloinen jälleennäkeminen Dresdenissä:



Myös Dresdenissä löytyy hienoja kuvia seiniltä:



Lähikahvilan aamiainen oli herkullinen:


Ja kukat nättejä:



Dresdenissä sää tosin ei ollut paras mahdollinen:



Elben rantaa:



Käytin lauantaina dancehall-kemuissa. Alkoi pelottaa, kun pojat huiskas pyyheillä ympäriinsä; meinas tulla osumia:


Ensi viikolla jatkuu sitten taas arkirutiinit, eli kielikurssi ja työharjoittelu (joka on muuten alkanut ihan mukavasti). Teen töitä viitisentoista tuntia viikossa, minkä arvioin olevan suht ok sen suhteen, että aikaa jäisi sitten oikean työnkin etsimiseen. Sitä en tajunnut ottaa huomioon, että nyt koulun, harjoittelupaikan ja kodin välillä kulkemiseen U-Bahnilla ja Tramilla kuluu päivittäin yhteensä 2 tuntia :S Mitä kaikkea muuta kahdessa tunnissa ehtisikään tehdä kulkuneuvossa istumisen sijaan!

Die Grippe

Ilmeisesti sunnuntaina tuli keikisteltyä liian heppoisissa vaatteissa, koska maanantaina heräsin mielettömään kurkkukipuun. Tässä on nyt mennyt sitten koko viikko flunssassa, eikä loppua näy. Yäh, mikä olo.


Pari virastokäyntiä sain taas suoritettua, jotka molemmat meni yllättävän sujuvasti. Nyt minulla ilmeisesti on Freizügigkeitsbescheinigung. Älkää kysykö minulta mikä se on, tai mihin sitä tarvitaan - en todellakaan tiedä. Mutta eipä tiedä kyllä kukaan muukaan, oman kokemukseni mukaan ei edes noita lappusia kirjoittavat virkailijat :D Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä on täysin turha asiakirja, toisten mielestä se on välttämätön Saksassa asumisen kannalta ja jotkut sanovat, että kyseessä olisi itseasiassa EU-kansalaisen oleskelulupa. Eräässä nettikeskustelussa joku mielestäni varsin hauskasti tokaisi, että "The Freizügigkeitsbescheinigung is only proof that you just love carrying a more-or-less useless piece of paper around." Tämä saksalainen byrokratia tosiaan on välillä ihan mahdottoman huvittavaa (silloin kun se ei ole ihan mahdottoman hirveää ja ahdistavaa).


Kävin tällä viikolla myös työhaastattelussa, joka ei itseasiassa ollutkaan työhaastattelu, vaan minulle tarjottiin palkatonta harjoittelupaikkaa. Olin lähettänyt erääseen firmaan avoimen hakemuksen, sillä heidän sivuillaan kerrottiin, että etsivät koko ajan kielitaitoista porukkaa tiimiinsä. Aluksi en ollut kovinkaan innoissani palkattomasta harjoittelusta, mutta sitten ajattelin asian plussapuolia. Olisin töissä vain pari-kolme tuntia päivässä ja samalla voisin koko ajan etsiä palkallista työtä. Lisäksi olisin kuulema valmis lopettamaan harjoittelun heti, jos löytäisin palkallista työtä jostain muualta. Harjoittelustani saisin luonnollisesti todistuksen ja mielestäni on ihan jees todistaa esimerkiksi sitten, kun joskus palaan Suomeen, että tein minä siellä Saksassa edes jotain. Harjoittelun myötä pääsisin tutustumaan ja olemaan osa saksalaista työyhteisöä ja samalla pystyisin parantamaan kielitaitoani. Otin siis paikan vastaan, toivottavasti ei tarvitse katua. Kysyin vielä kielikurssini opettajalta, että onhan tällainen palkaton harjoittelu täällä ihan normaalijuttu, ettei minua vaan yritetä käyttää hyväksi. Ilmeisesti täällä Saksassa harjoittelut on varsin yleisiä. Ensin henkilö kouluttautuu ja hankkii ammatin, ja valmistumisen jälkeen hän tekee harjotteluita ja sitä kautta pyrkii työelämään. Joistain harjotteluista maksetaan, joistain ei.


Tämän postauksen kuvat ovat koulumatkani varrelta. Hyljättyjä kauppakärrejä näkee kaupungilla liikkuessa milloin missäkin. Hassua, että täällä tykätään ottaa niin paljon kärrejä kaupoista mukaan. Kerran näin puistossa, kun joku grillausporukka oli tuonut grillaustarvikkeensa puistoon juurikin tuollaiseslla ostoskärryllä. Ihan kätevää sinänsä. Ja euron pantti hintaanhan nuita irtoaa :P