Auswärts essen... (immer wieder)

Tuntuu, että nykyään tulee kirjoiteltua vaan paikoista, missä on käynyt syömässä. Tämä ulkona syöminen on ehkä hieman riistäytynyt käsistä täällä Berliinissä, vaikka harrastin sitä jo kyllä Suomessakin vähän liikaa. Mutta minkä sille voi, kun ravintolassa ruoka maistuu yleensä niin hyvältä ja mikä parasta, ravintolaruokaa ei itse tarvitse kokata. Nyt on joka tapauksessa pakko alkaa rajoittaa tuota ulkona syöpöttelyä, sillä se tekee aika hyvän loven rahapussiin, vaikka hintataso täällä onkin Suomea alhaisempi. Säästölinjalle siis!

[Toinen syy lukuisiin ravintolapostauksiin on se, että tällä hetkellä ei tule tehtyä oikeastaan mitään muuta kuin töitä, tai sitten aika kuluu töistä toipumiseen (=sohvalla makoiluun). Kun näistä toiminnoista ei oikein viitsi postauksia tehdä, niin sitten kun kerrankin tekee jotain muuta, niin se on sitten yleensä se keikka, kun käy ulkona nauttimassa evästä. Itsellänihän on tosiaan ollut nyt kaikki viikonloput töitä, joten aikaa ei oikein ole ollut millekään kivalle.]



Tässä kuitenkin viime viikolta pari kuvaa Mommsen-Eck -ravintolasta (Mommsenstr. 45), jossa kävin illastamassa kaupungissa vierailleiden sukulaisten kanssa. Ihan ok paikka oli tämä, joskaan ei mikään "pakko päästä uudelleen"-kokemus. Hyvää ruokaa kohtuu hinnalla kuitenkin.

Pääruoaksi otin mantelikuorrutettua kalaa..



.. ja jälkkärikisi totta kai Apfelstrudelia:

..ja jotain vanhaakin

Postauksiani tänään läpi käydessäni huomasin, että en ole muistanut kirjoitella kaikista niistä paikoista, joissa on tullut syksyllä käytyä. Tässäpä pari sellaista kohdetta:

DDR-museota (Karl-Liebknecht-Str. 1) oli meille monessa yhteydessä kehuttu ja museo onkin valittu pari vuotta sitten Euroopan parhaimmaksi. Odotukset olivat siis korkealla, kun ahtauduimme täpötäyteen museoon. Näyttely oli mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Sai itse availla kaappeja ja hipelöidä itäsaksalaisia vaatteita. Mutta kaikki tämä aivan liian ruuhkaisessa ja ahdistavassa tilassa. Itsepähän toisaalta valitsimme varmaan kaikista pahimman turistiajan museovierailullemme - lauantaina klo 14. Suosittelen siis DDR-museota, jos lähihistoria vain yhtään kiinnostaa, mutta ehdottomasti esimerkiksi ilta-aikaan koettavaksi (tunti-pari ennen sulkemista).


Sai kokeilla miltä tuntuu ajaa Trabia :)


Hihi, Jens Vaisflook (nimi niin tuttu lapsuudesta, kun seurasin mäkihyppykisoja innoissani)!

Syksyllä kävimme myös istuskelemassa Kumpelnest 3000:ssa (Lützowstr. 23). Paikalla on mielenkiintoinen historia (entinen ilotalo) ja sisustus on vailla vertaa. Baarissa soi musiikki aivan laidasta laitaan, tosin ainoana mieleen jäi Robbie Williams. Ihan hauska pieni kuppila oli, voisi mennä toistekin, mikä ettei. Erityisesti ilahdutti tuo söpö pupu-valaisin:

Uudet kujeet

Uuden vuoden kunniaksi keksin blogiin uusia kujeita. Kävin läpi kaikki postaukseni ja lisäsin lähes kaikkien tekstissä mainittujen ravintoloiden, kahviloiden, paikkojen, baarien ja museoiden kohdalle linkin, osoitteen ja tunnisteen. Tarkoitus tällä säädöllä on helpottaa sellaisten ihmisten elämää, jotka saattavat eksyä blogiini etsiessään tietoa Berliinistä ja kivoista paikoista, joissa täällä käydä.

Aloitin blogin tosiaan ihan omaksi huviksi ja ajankuluksi, niin että kaverit voivat samalla lueskella kuulmisiani täältä saksanmaalta. Edelleen jatkan tällä linjalla, mutta tuli mieleen, että blogillani voisi olla myös yleishyödyllisempi tarkoitus. Tästä lähtien aion siis kiinnittää enemmän huomiota siihen, että blogiani voi käyttää vaikkapa Berliinin reissun suunnittelussa.

Ajattelin myös kirjoittaa hieman Saksaan muuttoon liittyvistä seikoista, jotka voivat olla avuksi jollekulle, jolle tänne muutto on ajankohtainen. Ainakin itse kaipasin hirveästi neuvoja viime kesänä, kun Saksaan muuttaminen oli lähellä. Etsin silloin kaikkea mahdollista tietoa Berliinistä juurikin blogien kautta ja löysin lopulta ihan oikeita kavereita, joiden kanssa on nyt sitten päässyt ihmettelemään tätä elämää Suomen ulkopuolella.


Bis bald!

Arigato

Eilen minulla oli vapaapäivä töistä ja pääsin vierailemaan kavereiden kanssa Stasi-museossa (Ruschestraße 103, Haus 1). Museo sijaitsee DDR:n turvallisuusministeriön (en tiedä onko ihan oikea termi) kompleksissa. Stasi oli aikoinaan maailman suurin salainen poliisi ja vakoili ilmeisesti varsin tehokkaasti omia kansalaisiaan ja teki jos minkälaisia temppuja.

Museo olisi voinut olla todella mielenkiintoinen, mutta valitettavasti lähes kaikki materiaali ja info oli ainoastaan saksaksi. Kuvia pystyi katselemaan, mutta liian pintapuoliseksi kokemus nyt kielitaidottomana jäi. Parhaiten mieleenpainui erilaiset vakoiluvempeleet ja ruma sisustus (toimistotilat on säilytetty entisenlaisina). Stasi-museota voisi suositella henkilölle, joka haluaa todella syventyä DDR:n tapahtumiin, mutta periaatteessa Stasin toimista ja muista DDR:n aikaisista jutuista pääsee hyvin jyvälle jo esimerkiksi DDR-museossa.



Illalla herkuttelimme japanilaisessa Kyo-ravintolassa (Torstrasse 164). Tarjolla oli Erlebnis-Buffet, eli elämysbuffetti. Sushit oli varsin maukkaita ja suurin osa muustakin sapuskasta. Jotkut ruokalajit tosin olivat jo ehtineet jäähtyä ja maistuivat hieman sille, että olivat seisseet tiskissä jo useammankin tunnin. Viinin osasin sen sijaan valita erinomaisesti. Netissä varoiteltiin, että sushille on hankala löytää hyvää viiniä kumppaniksi sushissa käytetyn wasabin takia. Tilasin kuitenkin pohjoisitalialaista gewürtztraminer-rypäleestä tehtyä valkkaria ja se oli kyllä mainio valinta! Ainakin tämän kokeilun perusteella voisi siis suositella kyseisestä rypäleestä valmistettua viiniä sushin kanssa nautittavaksi.



Lopuksi kävimme vielä istumassa Sophieneckissä (Grosse Hamburger Strasse 37), jossa tarjoillaan mm. perinteistä saksalaista ruokaa. Tunnelmalliselta paikalta vaikutti, joskin palvelu hieman tuntui tökkivän.

2010

Onhan tässä taas viikko jos toinenkin viimeisestä blogipäivityksestä vierähtänyt. Joulun vietin kivasti Suomessa ja uuden vuoden vastaanotin täällä Berliinissä. Uusi vuosi onkin sitten lähtenyt käyntiin töiden parissa. Pari kaveria on täällä käymässä ja sen tiimoilta on tullut käytyä muutamissa ravintoloissa ja eilen tutustuttiin myös Juutalaiseen museoon. Tässäpä sitten kuvia viimepäiviltä.

Uusi vuosi vaihtui kavereiden luona Friedrichshainissa:




Uutta vuotta ajateltiin juhlistaa ihan oikealla shamppanjalla, ja koska meille suositeltiin Veuve Clicquotia, niin sitä sitten ostetiin. Olipa pettymys koko litku. Muutaman kerran olen shamppanjoita päässyt maistelemaan ja tämä oli kyllä jotenkin ihan eri planeetalta. Muutamalla eurolla olisi varmasti saanut parempaa perus kuohuviiniä. Mutta ompahan nyt testattu ja seuraavan kerran sitten jotain muuta.



Täällä on nyt sadellut mukavasti lunta. Paikalliset ei kai kamalasti tuosta lumesta perusta, mutta kyllä ainakin tälle suomalaiselle tuo lumi ja pikku pakkanen toimii miljoona kertaa paremmin, kuin vesisade ja nollakeli.



Lauantaina kävimme taas syömässä ravintola Lemkessä, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Tällä kertaa tein jotain todella hurjaa: tilasin olutta! En todellakaan pidä oluen mausta, mutta Lemkessä valmistavat omaa olutta ja kerta nyt Saksassa ollaan ja tavoille pitäisi oppia, niin tilasin sellaisen maistelusetin, jossa oli 4 erilaista olutta. Ihan juotavia oli kaikki, vaikka suurimman osan tarjosin sitten muulle seurueelle, kun alkoi loppua kohti tökkimään. Setissä oli myös maltaita, joita sai napostella. Maistui hämmästyttävästi aivan hapankorpulle. Tuo allekirjoittaneen ilme kuvassa on kyllä aika mielenkiintoinen :D



Eilen, eli sunnuntaina, kävimme herkullisella brunssilla. Paikan nimeä en tosin laittanut merkille, hyvä minä. (Hirveä nälkä oli, joten äkkiä vaan lähimpään asiallisen näköiseen kuppilaan sisään ja evästä napaan!) Ruoka oli tosiaan hyvää ja todella monipuolisesti oli kaikkea tarjolla. Hinta tosin oli aika suolainen - 9 euroa, mutta kyllä sellaisen hinnan voi sillon tällöin maksaa. Ja tuolla brunssilla pärjäsi hyvin iltapalaan asti. Näissä kuvissa vasta alkupaloja :)





Juutalainen museo (Jüdisches Museum) oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Hienosti toteutettu ja mielenkiintoinen. Paljon oppi uutta ja monia koskettavia tarinoita pääsi lukemaan.


Museosta löydettiin myös tällainen tilataideteos, joka on omistettu sotien ja väkivallan viattomille uhreille: